Ryhdyin trendikkääksi hipsteriksi ja muutin livejournaliin. Kiinnostuneet tiedustelkoon osoitetta.

Creamstar: Honey

Niin. Olen nyt siis 22. Vanha muija. Toinen jalka haudassa. AIKUINEN. En tiedä että ikäahdistuksen vai munkä takia, mutta ohitin koko synttärit olankohautuksella. Aamulla oli oikeasti kyllä kiva herätä onnittelutekstiviesteihin, mutta päivän mittaan koko asia unohtui. Illalla sitten juhlistin syntymäpäivääni hinkkaamalla töissä überpölyisiä sälekaihtimia puoli kymmeneen. Vieraita ei  tullut mieleen kutsua. Hmpph.  En edes saanut lahjoja! Veli lupaili jotain joten toiveita on, ja vanhemmat sanoivat että varmaan joskus ostavat jotain. Itse asiassa mietin että josko voisivat ostaa mulle puoliksi sellaisen kalliin englanti-suomi opiskelualani erityissanakirjan. Olen tullut kaiketi vanhaksi. No, ottaen huomioon että viime aikoina olen laittanut n.200e CD-levyihin niin ihan hyvä toivoa jotain muuta. Mutta kaverini yllätti ja osti söpön mukin! Oli eri kivaa saada lahja. En ole materiasti jne.

Tuo sanakirja liittyy siihen, että haluan palavasti Britteihin vaihtoon. Olen aina vaan miettinyt, että 'menen sinne sitten ensi syksynä', mutta nyt aloin tuumia että hmm, sinne voi haluta joku muukin (juuri tulleessa kevään uusintahakumailissa ei ollut yhtään paikkaa Britteihin jäänyt avoimeksi). Toisin sanoen paikoista on KILPAILUA. Ja minullahan tietysti on sikana opintoviikkoja huippuarvosanoin...not. MUTTA HALUAN SINNE, prrkele. Things have a way of working out, as I've observed, so fingers crossed.

Olin joogassa ensimmäistä kertaa. Oli kyllä käsittämätöntä sähläystä ohjaajalta. Ensinnäkin missään ei ollut opasteentyyppistä lappua salin tarkasta sijainnista, mikä oli ikävää sillä ovi oikeaksi epäiltyyn paikkaan oli lukossa. Porukka odottaa kärsimättömästi kun ohjaajaa ei näy ja 10 minuuttia yli sovitun ajan. Pian paikalle jostain ilmestyy sellainen keski-ikäinen nainen joka säkeltää kauheasti ja pyörii ympäri ja mutisee jotain vahtimestarin hausta. Luulimme että kyseessä suitset käsiinsä ottava kurssilainen, mutta 10 minuutin sähläyksen jälkeen ovi saatiin auki ja jotenkin selvisi, että nainen onkin ohjaaja. Oikeasti, kai tuollaisessa tilanteessa pitää ainakin selkeästi esitellä itsensä ja kertoa mikä on ongelma, varsinkin kun porukka oli hyvin kärsimätöntä. Ilmeisesti ohjaaja häkeltyi alun ongelmista, sillä oli ihan punainen ja mutisi suupieliinsä, niin että koko sali ei kuullut mitä puhui. Sitten selvisi, että seuraavat 3 viikkoa ei ole tunteja (heti ensimmäisen tunnin jälkeen), paljon ihmettelyä seuraavan kerran alkamisajasta (sekin oli epäselvä syystä X) ja ilmottautumisjonosta tuli floppi kun kaikki vain etuilivat, ja kun vihdoin pääsimme itse harjoitukseen sekoili sanoissaan ja joutui aloittamaan alusta, puhui hiljaa jne... ja sitten kun avasin silmät kun en ollut varma liikkeestä, näin että keskellä salia vaihtoi housuja jalkaa alkkarit vaan vilkkuen X) Oikeasti alkoi naurattamaan, siis kun siellä oli miehiäkin...No, ei ainakaan ensi kerta voi mennä huonommin, jos nyt sattuu muistamaan mennä sinne kolmen viikon päästä kun alkusyksyn harrastusinnostus väistämättä rännän tullessa aina laimenee.

Risteilyjupakasta päästiin lopulta kohtuu helposti eroon. Pomo soitteli taas ja sanoin siihen jotain et "mä sain semmosen kuvan, et SS (1 tai 2..en muista, mutta siis työkaverini) vain vähän vitsaili" ja sitten johdatin keskustelun äkkiä pois aiheesta. Puhelun lopuksi pomo oli selleen "niin, että SS olisi vaan vitsaillut?" ja mä olin et "joo..." Ei vaikuttanut kovin sydämistyneeltä, mutta mistä sitä tietää mitä ajattelee. Mutta asia pois alta. Palkkakuittia tai työtodistusta ei vain ole kuulunut...

Olin tänään kirjastossa, tai siis kahdessa. Taisin joskus mainita kuinka piisiin kerran tykästyessäni pidän siitä aina (pidän jopa edelleen suosikkipiiseistäni Limp Bizkitin toisella albumilla! En ole tainut pariin vuoteen niitä kertaakaan kuunnella, mutta periaatteessa pidän parista piisistä ainakin sen verran etten roudaa levyjä divariin. Kyllä, monikko. Omistan kolme Limp Bizkit levyä. Kun Fred oli niin ihana ja kaikkea...ennen kun livenä näin että mies on  pätkä läski (ja ilmeisen luonnevammainen, mutta). Saan nykyään käyttää 'läski' sanaa, koska olen itsekin selkeästi 'ylipainoinen' kategoriassa. Siis kun vain mustat saavat käyttää 'n-sanaa', niin samalla lailla..ENIVEI. ) Kuitenkin, taisin astua kaapista aiemmin  myös siinä suhteessa, että pidän entisen Baywatch/Melrose Place-näyttelijä David Charvetin Leap of Faith-kappaleesta. En kuitenkaan 7-8euron vertaa, minkä jonkin vanhan hittikokoelman lunastaminen marketin alelaarista edellyttäisi, joten turvauduin Suomen kansan sivistyksen lähteeseen, kirjastolaitokseen, ripatakseni tuon yhden piisin KAMALAAHYIVARKAUS.

Miehen levyä ei kirjastosta löytynyt, mutta Hits For Kids 4 toki, jossa levy oli. No, ko. levy oli ilmeisesti nimensä takia lastenkirjastossa ja sinne siis matka. Jouduin pyytämään kirjastotädiltä apua kun en löytänyt levyhyllyä. Toivoin että vaikutin joltain vapaa-ajanohjaajalta joka noutaa musiikkia hoitolapsosilleen, enkä 22 vuotiaalta säälittävältä aikuiselta ihmiseltä, joka kuuntelee Hits For Kids 4-levyä. Mutta siis, levy kädessä, hymy huulilla, piisi kai pian laitteessa? Ei. KOTELON SISÄLLÄ OLI VÄÄRÄ LEVY. Jupinaa ja muutaman päivän päästä(tänään) uusi reissu lastenkirjastoon. Ajattelin katsoa josko pystyn itse jäljittämään levyn kun (kun kotelossa oli Hits For Kids 1) mutta löysin 1 osan, mutta sisällä oikea levy. Ei auttanut muuta kuin mennä tiskille selittämään tilanne. Kirjastovirkailija, n.30 v nainen, katsoi tilanteen koneelta ja sanoi että 1-osia itse asiassa kaksi kirjastossa paikalla ja menimme sitten yhdessä, peräkanaa katsastamaan tilanteen. Ja bingo, levy löytyi toisen 1-osan kotelosta. Mutta ei siinä mitään, kaikki hyvin, mutta hävetti taas olla se levy kädessä siellä lastenkirjastossa. Virkailija oli todella ystävällinen, mutta puhui minulle kuin olisin lapsi tai jälkeenjäänyt, sellaisesti pehmeästi ja vähän lässykorostusta  mukana. Mietin että ehkä puhuu noin kun on tottunut puhumaan lapsille työssään, mutta silti teki mieli huutaa kun hän laittoi lainaa koneelle että  KATSO NYT ON MULLA ESIM. SUICIDEN, HÜSKER DÜN, DISTILLERSIN JA PIXIESINKIN LEVYT LAINASSA!!!  No,  hillitsin itseni ja luikin musiikkikirjastoon, kun varaamani Panic! at the Disco:n levystä oli tullut noutamisilmoitus. Hits For Kids 4-levy poltti laukkuni ja  paitani läpi ihoani kun menin tiskille ja esitin asiani. Olin ihan varma että mies(sellainen nuori pitkätukkainen mies joita musiikkikirjastossa on töissä)  tietokonetta katsellessaan katseli Hits For Kids 4 -lainaani ja myhäili. En nähnyt mitään sellaista, mutta ei se vielä kerro mitään! No, lopulta tulin lopputulokseen että voi olla, että voi olla, että Panic! at the Disco-varaukseni on vielä nolompi, sillä bändi on jenkkien pääasiassa teiniyleisöä vetävien trendibändien etunenässä, frisyyri ja garderoobi kunnossa jne. Vähön samaa kastia kuin Fall Out Boy,siis.  Netissä ja tietyissä musiikkilehdissä bändi vaan tulee niin jatkuvasti vastaan että pakko oli tsekata Nyt kuuntelen ja aika yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos meininkiä, mutta saattaa olla että mieli muuttuu (kuten MCR:n kohdalla), tai sitten ei (kuten FOB, tai Taking Back Sunday, joka levyä kuunnellessa jouduin usean otteeseen tarkistamaan, onko laite jumittunut soittamaan yhtä piisiä). Mutta tarinaamme palatakseni loppuhuipennuksena on, että Hit For Kids 4-levy on sen verran naarmuuntunut, ettei CD-soittimeni suostu soittamaan sitä, mutta kannettava CD-soittimeni kylläkin. Loppuhuipennuksien loppuhuipennus: levy on kopiosuojattu, ja CD-poltto-ohjelmani ei osaa ohittaa sitä, vaikka mp3-soittimeni kylläkin (eli jos haluan piisin pysyvästi sen pitää olla aina ja ikuisesti yksi n. 130:sta piisitä jotka mahtuvat laitteen muistiin..joku voisi kuivasti sanoa, että jos haluan piisin pysyvästi voisin tietenkin OSTAA sen). Loppuhuipennuksen loppuhuipennuksen loppuhuipennus: ei se piisikään nyt niin hyvä ollut kuin muistin.

Jo loppui runosuoni, hyvää yötä.

Morrissey: Dear God please help me

Kesätyöt. Sitä samaa mansikanmyymistä kuin neljä edellistäkin vuotta. Olen kyllä kehittänyt ilahduttavan asiakaspalveluasenteen, sellaisen että ei sitä asiakasta tarvitse kuunnella, hymyilee vaan kaikkeen mitä se sanoo, ja itse pitää puhumisen minimissä. Siten jaksaa 12 päivässä. Ei kyllä varmaan tiennyt hyvää, että jo ensimmäisinä päivinä oli sellaiset "painu sinäkin nyt vittuun siitä"-asenne jokaista potentiaalista asiakasta kohtaan. Asia koheni kuin yhtä aikaa alkoi olla kaksi myyjää ja oli seuraa. Mutta siis, ihmiset olivat juuri sellaisia kuin aina ennenkin. Kehittelimme tylsinä hetkinä teoriaa, mitä eri tyyppejä mansikkatiskin asiakaspuolelta löytyy. Tuloksena olivat mm. "minä tiedän kaikesta enemmän kuin sinä", jähnäilijä, tiedemies(mansikoiden ostosta tehty rakettitiedettä, johon kuluu aikaa, aikaa ja kielenkantoja), ohilipuja(tulee sen verran tiskin luokse, että pakko nousta tuolilta seisomaan, mutta kun sen tekee, laittaa vauhtia ja lähtee pois). Lisäksi oli tyypillisiä yksinäisiä vanhuksia, jotka kaipasivat juttuseuraa, ukkoja (45+) jotka iskivät silmää ja kinusivat alennusta (YÖK), yleisiä sekopäitä. Meillä kävi mm. mies joka sanoi olevansa Zidedine Zidanen isä (koska oli ollut "niillä seuduilla" oikeaan aikaan) ja mies, joka tuli sanomaan mulle että "Nuo tuolla on huumeveikkoja". Olin selleen "Ahaa..". Mies jatkoi, että että hänen pitää varoa niitä, koska hänkin on saanut useita tappouhkauksia. Niin että joo, mitäs siihen sitten vastaa? "No, toivottavasti eivat nappaa sua" ?

Ehdottomasti paras pommi tuli tänään. Työt loppuivat jo melkein viikko sitten,  mutta pomo soitti  tänään.  Alkoi puhua  jostain risteilystä, että olivat viimeisenä työpäivänä puhuneet (ja jos hänen  sanojaan uskoisi, jo melkein sopineet) työkaverini (ja muutenkin kaverini)  kanssa että MENEMME KAIKKI KOLME RISTEILYLLE.  Pomo sitten selitti innoissaan mahdollisesta aikataulusta jne kun minulle kohosi kauhun puna (tai pikemminkin valkeus) kasvoille. Miten hän asian selvitti minulle, siis miten tästä risteilystä oli "sovittu", tuli selväksi että kaverini oli vain heittänyt läppää tyyliin "kaikilla työpaikoilla on pikkujouluristeily, sunkin pitäisi kustantaa meille sellainen" ja sitten kaverini oli uppoutunut vitsiinsä kun pomo oli ottanut sen todesta. Nyt pomo siis soitti mulle innoissaan että koskas lähdetään. Jooh.

Taustaa: pomo on 53 v, yksinäinen, maalla asuva poikamies joka ei koskaan tee mitään ja jolla ei juuri ole edes ystäviä, ja joka ei koskaan tee mitään, vaan asuu äitinsä kanssa. Olen ollut kesätöissä sillä 5 vuotta, joten en nyt voi juuri nauraa päin naamaa että 'en todellakaan tule'. Miten sanoo yksinäiselle ihmiselle joka on innoissaan että kerrankin joku haluaa hänen seuraansa, että "se oli vitsi, ei me nyt oikeesti sun kanssa mihinkään risteilylle mennä". Oikeasti ihan vitun julmaa loppujen lopuksi mun mielestä toi pilakin, mutta siis uskon kyllä että se oli vain tilanne joka ryöstäytyi käsistä. Mutta siis, en todellakaan aio mennä mihinkään risteilylle, tietenkään, mutta siis asian kertominen pomolle onkin toinen juttu. Eniten vituttaa että en itse saanut itseäni tuohon liemeen, vaan se keitettiin mun puolesta. Asian huippuna tietysti on että kaverini oli vältellyt jyrkän "ei":n sanomista ja sanonut että "katsotaan mitä X(minä) sanoo". Eli siis pomoni luulee että kaverini haluaisi sinne, mutta vain jos mäkin tulen. Nyt kun me ei mennä (kaverini ei halua tietenkään sinne yhtään enempää kuin minäkään), vaikuttaa siltä, että minä olen se pahin joka torpedoi heidän suunnitelmansa. Jooh. Että näin.

Mutta siis, jos joku muu kertoisi tollaisen jutun nauraisin katketakseni, koska onhan nyt todella surkuhupaisa tarina, sillä ei tuollaista oikeasti tapahdu. Siis oikeasti, ei tuollaista tapahdu kuin jossain farsseissa jossa joku uppoutuu syvemmälle ja syvemmälle sotkuunsa.

Olen ehkä hieman ihastunut. Hän on n. viisikymppinen, todennäköisesti homoseksuaali mies, joka kannattaa väkivaltaa eläinkokeiden tekijöitä kohtaan, ja on ollut rasismisyytösten kohteena. Hänen nimensä on Steven. Näin hänet ensimmäisen kerran n. kuukausi, 6 viikkoa sitten. Kyseessä ei ollut ihastuminen ensisilmäyksellä, vaikka toki panin hänet merkille. Lopullisesti hän voitti minut puolelleen kappaleellaan "You have killed me".

Niin siis, jos joku on varustettu keskimääräistä hitaimmilla hoksottimilla, tai on tietämätön populaarimusiikista, niin paljastettakoon, että kyseessä on nyt siis platoninen musiikillinen ihastus Morrisseyn uusinpaan soololevyyn. Veljeni jostain syystä omisti kaksi kappaletta ko. levyä, ja lahjoitti minulle toisen niistä. Kun parin päivän päästä laitoin levyn soittimeeni, eikä se sieltä ole juuri sen jälkeen poistunut (vaikka kyllä rehellisyyden nimissä juuri nyt kuuntelen surkea-äänenlaatuista versiota Metallican "Master of Puppet":sta). Tuo päivän piisi on älyttömän kaunis, ja nimeltään mitä sopivin pomo/risteily sotkuuni. Itse kappale taitaa kertoa homoseksuaalisuuden ja uskonnon ristipaineesta, mutta soveltunee myös "mitä tehdä kun ei halua keski-ikäisen pomonsa kanssa risteilylle"-tilanteeseen. Käytännössä nuohan ovat lähes sama asia. Tai jotain sinne päin, jos dadaa saa harrastaa.

Olin pussikaljalla pari kertaa, yhtenä lauantaina L:n ja toisena AK:n kanssa.  Oli mukava nähdä molempia, kun en ole vähään aikaan kumpaakaan nähnyt. AK muuttaa takaisin Turkuun, mikä on oikein kivaa. Oli kyllä hurjaa olla jokirannassa kun lehdet olivat ihan keltaiset kuivuuden takia, ihan kuin olisi syksy. Itse asiassa se oli hieman masentavaa. L:n kanssa olimme samaa mieltä että sellaiset ikkunat pitäisi potkaista sisään, jossa mainostetaan syksyn tuloa jollain "Paluu ihanaan arkeen" teksteillä. *Väristys*

Aloitin toimistosiivouksen viime viikolla. Oli ihan sikana paineita, kun kyseessä veljeni kihlatun toimisto, eli pakko tehdä hyvää työtä. Olin siellä jotain viisi tuntia, kun budjetoitu aika jotain 3. Ja kun lopuksi sain valmiiksi, kastelin kukat ja kahdesta ruukusta vesi tuli läpi niin että alla oleva lautanen alkoi tulvia.. Toinen oli jollain kaltevalla tasolla ja vesi valumassa hyvää vauhtia sähkölaitteita kohti. Sain ne ajoissa kiinni, mutta veden kokoamissa meni ylimääräinen 20 minuuttia. Oikeasti, tuo oli taas noita "ei kenellekään muulle käy näin"-tilanteita. Mutta mikäs tässä, muita viihdyttämässä.

Nightwish: Ghost Love Score

Olen vihdoin löytänyt asian joka ravistaa minut pois apatiastani. Netti on katkeillut säännöllisesti viimeisen viikon aikana ja kun se tapahtuu, huomaan saavani sellaisen aivan järjettömän ylimitoitetun reaktion, siis siten että tekee mieli vetäistä käsi läpi tietokoneen ruudun ja kirota se alinpaan helvettiin. Ja usein se alkaa katkeilla jonkun 10h päälläolon jälkeen(olisikohan raukalla rasitusvamma?) eli ei edes voi väittää että missaisin jotain, siis kun on ollut kyllä aikaa niissä 10 tunnissa tarkistaa ne vakiopaikat. Kun kone perjantaina meni selleen vähän suurempaan lukkoon (laittoi viansietotilaan mikä helvetti se sitten onkaan- pääasia että netti ei toiminut!) oikeasti aloin maalaamaan kauhukuvia siitä miten netti katoaa kokonaan ja sitten en pääse sinne ja.... no kahden tunnin jälkeen se taas toimi ja helpotus oli valtava.
"Ei minulla ole ongelmia netin käyttöni kanssa mutta...."

Olin parissa leffassa, Da Vinci koodia ja Match Pointia katsomassa. Molemmat ihan ok pätkiä, mutta pian sai taas hakata päätä seinään kun netissä joku puolusteli Brownin kirjan teoriaa käytännössä sanoin "no kun siinä kirjassakin sanottiin...". Heh, taas ajautui puhe nettiin. Match Pointia menin katsomaan kun isä tuli käymään ruokakassin kanssa ja kyselemällä sai selville etten ole tehnyt yhtään mitään pitkään aikaan. Niinpä hän sanoi että jos hän nostaa minulle kaksikymppiä niin pääsen ulos (rahat loppu...), kun on lauantain. Isä on kyllä niin kultainen(vaikka tottakai piti pari kertaa vastustella rahan vastaanottamista). Kerrankin kävi sellainen ihme että käytännössä ainoa leffa mikä kiinnosti minua niistä jotka pyörii oli halvin, 4 e:llä pääsi sisään koska oli "kesäuusinta". Maailmassa kaikki ei olekaan kallista!

Olin opiskelu/kesätyökaverini synttäreillä viikko, vai oliko se kaksi sitten. Kerrankin baarissa oli hauskaa, varmaan paljolti siksi että olimme vain pari tuntia ja sellaisella puolella jossa soitettiin siedettävää musiikkia. Löysin uudestaan Nirvanan "Rape me" piisin. Pitää hommata se jostain (laillisesti, kun pikku moralisti minussa paheksuu netistä imuttamista, vaikka itse polttamista harrastankin). Ja Madden La Isla Bonita tuli kasaripuolella HETI kun pyysin sitä, siis seuraavana piisinä. Excellent. Kotiinkin pääsi vielä viimeisellä bussilla, eikä tarvinnut kävellä. Muistan puoliksi valuneeni penkiltä lattialle, eli olin kyllä aika humalassa...ja kun avasin netin en kyllä pystynyt keskittymään mihinkään vaan jouduin tarkistamaan ainakin 5 kertaa että olin kirjoittanut oikein. Aamulla sitten katselin niitä *I'm so drunk* viestejä selleen että kaikki varmasti kiittävät tiedosta...

Söin jokin aika sitten Hesen kerroshampurilaisen, kun olen vasta kerran tänä vuonna syönyt lihaa ja Hesen hampurilainen oli listallani seuraavana(seuraavana varmaan broilerpyörykät). Mahani oli kipeä seuraavat 2 päivää. Ei se nyt selleen varsinaisesti sattunut, mutta tuntui selkeästi. Pitäisi oikeasti tehdä päätös johonkin suuntaan, pienentää lihansyöntiväliä tai lopettaa ihan kokonaan.

Nightwish. Bändi on aina ollut minulle vähän sellaista huumorimusiikkia kun se on niin kasari ja minusta Tarja T. ei edes ole mikään loistava laulava, itse asiassa hieman ärsyttävä ääni ja suomiääntämys on aina pistänyt korvaani. Kuitenkin lainasin kirjastosta uusimman, Oncen ja huomasin pitäväni siitä, lähinnä elämää suurempien orkesteriosuuksien ja kuorolaulukohtien takia. Tuomas Holopaisen mopo on kyllä karannut käsistä suurudenhulluudessaan, mutta mahtipontisuus ei ole koskaan ole ollut minulle mikään kirosana, joten taputin vaan innolla käsiäni (kuvainnollisesti) jousien ja torvien sinfonialle. Tuo päivän piisi on suosikkini 10minuuttia, ainakin 8 osaa ja lopussa komeaa ja tarttuvaa kuorolaulantaa. Tarjakaan ei ärsytä.

Coldplay:Politik

Hmm, eipä ole paljoa taaskaan tapahtunut. Kahdesta kokeesta taas lintsasin...ei vaan pysty keskittymään lukemiseen, itse asiassa aamulla vaatteiden päälle saaminenkin on projekti. On niin kiva löhötä yhteen sängyssä, sitten avata tietsikka ja sulkea se neljältä yöllä samassa aamutakissa. En nyt tietenkään koko aikaa netissä hengaa mutta se on päällä kyllä melkein koko valveillaoloajan. En edes kauheasti jaksa stressata noita kokeita kun tosiaan selvitin etten joudu Kelan kanssa tappelemaan, itse asiassa voin nostaa elokuulta koko tuen niin en ihan keppikerjäläinen koko kesää ole. T:n kanssa vitsailtiin että meillä on joku kanhdenkympin kriisi mutta enemmänkin mulla joku lamaannus. Ei vain jaksa tehdä mitään. Esimerkki: tiedän että yliopiston kirjat myöhässä, ja joka pvä tulee 90snt (huomaatteko? olen varmaan ainoa joka käyttää tuota virallista lyhennettä) lisää sakkoa, mutta silti en saanut koko viime viikkona kirjoja vietyä, vaikka yliopisto on viiden minuutin matkan päässä.  Onneksi huomenna näen AV:n, pääsen sängystä ylös, ulos ja kaupungille (tuhlaamaan rahaa mitä minulla ei ole). Oikeasti jopa odotan että ne v**un mansikkatyöt alkaa jotta oikeesti tekisi  jotain.

Viime viikolla jopa tein jotain kun oli AATU (kiinnostuneet googlettakoon) ja menimme ryyppäämään kavereitten kanssa. AK jopa tuli Tampereelta tänne, oli ottanut töistä vapaata koska "oli menossa järjestelemään siskon häitä". Kyllä siskolla häät olikin, mutta ei AK niitä kai juuri järjestellyt... Oikeasti oli selleen vähän haikeakin olo kun tämä varmaan viimeisiä "varsinaisia" opiskelujuttuja joissa tapaamme, koska hän on parin kurssin päässä valmistumisesta ja sai vuodeksi töitä Tampereelta. Sen verran on tullut kaikissa baareissa ja opiskelujutuissa hengattua ja hauskaa pidettyä että on sääli ettei sama enää jatku. Samalla tuli taas sellainen kauhea "apua, ihmiset aikuistuu!" kohtaus koska jos olisin pysynyt samassa opiskelupaikassa minäkin valmistuisin pian ja minulla olisi AMMATTI ja kenties VAKINAISET TULOT ja sitten pian KODIN OSTO EDESSÄ ja sitten LAPSIA ja.....Aargh. Onneksi opiskeluja on 3-4 vuotta jäljellä...

Mutta siis AATUssa oli tosi kivaa, yleensä olen sellainen perussuomalainen (en poliittiselta kannalta!) antisosiaalinen jurottaja, mutta  muutaman kaljan voimin hölpötän vaikka kenen kanssa ja niin kävi taas.
 L(L) tuli Hkistä ja oli kiva nähdä taas pienen tauon jälkeen. Onneksi en ollut juonut kuin pari kaljaa ennen hänen näkemistään sillä siten en nolannut itseäni hänen kavereidensa edessä.

Netissä tapahtuu: minua pyydettiin mod:ksi eräällä boardilla. Kyseessä on erään bändin virallinen board jossa jäseniä n.10 000. Modeja 6, joten nyt on kauhea powertrippi päällä kun on valta sulkea turhia threadeja ja purnata ihmisille säännöistä. Huomasi jostain viesteistä että ihmisiä hieman ketutti että minut pyydettiin sillä siellä on paljon pitkäaikaisempiakin jäseniä. Heh. Akateemiseen haasteeseen osallistuminen kannatti, sillä joukkueissa oli kolme modia(yhteisosallistujamäärä 8) ja tottakai he huomasivat että olen fiksu tyyppi X) Mutta siis, ylläpitäjä kertoi että ihmiset lähes päivittäin lähestyvät häntä viestein että pääsevätkö modiksi joten paikat ovat hyvin haluttuja. I feel special (but not in the sense that I'm retarded or anything). Oikeasti, netissä hengailu kostautuu: puhun ihan törkeästi fingelskaa ja ajattelen yhä useammin englanniksi. Kyllähän se kielitaitoa nostaa mutta fingelskan puhuminenhan on top5 asioita, joilla ärsyttää ihmisiä..

Mahtaakohan Suomessa olla yhtään blogia, joka ei mainitse Lordin Euroviisuvoittoa? Minäpä teen poikkeuksen ja en mainitse asiaa.

Damn.

Päivän piisillä ei kerrankin ole syvempää tarkoitusta, paitsi että onpahan helvetin kaunis piisi.