Hard-Fi: Better be better
Olenpa ollut laiska kirjoittamaan. Pitänee tehdä pikainen yhteenveto viimeisen kahden viikon kuulumisista.
Olin toista vuotta postissa töissä jouluna joulukorttien lajittelijana.
Onneksi eräs tuttuni oli siellä samaan aikaan, tai itse asiassa
useampikin, mutta toinen teki eri vuoroja ja toinen oli kokonaan eri
paikassa. Aika meni huomattavamman nopeammin, kun pystyi hölöttämään
kaikesta mahdollisesta. Aiheet tosin tuppasivat loppumaan, sillä
välillä teimme kaksikin vuoroa vuorokaudessa. Kehittelimme erilaisia
leikkejä, joita pystyi tekemään suullisesti (viime vuoden Kumman
kaa-pelissä ehdittiin kaluamaan kyllä kaikki mahdolliset julkkikset
läpi; minua muistutettiin, että olin muun muassa kysynyt "paavi vai
Aira Samulin"- kauhukaksikon). Suosikkini oli "tekisitkö summasta x
asian y". Siinä pystyi oikeasti kehittelemään kauheita dilemmoja, kuten
tuttuni kysymä "antaisitko 10 000 eurosta lemmikkisi hyvän ystäväsi
luokse asumaan", sillä muistelin nyt raksta Kalle-kissaani, joka kuoli
keväällä. En oikeasti usko, että olisin pystynyt luopumaan hänestä,
mutta kun summat suurenivat, oli tietysti tiettyihin kysymyksiin
kamalan tekopyhää vastata ei. Muuten viikon "antiin" kuului se, että
ajauduin, eh, "kiihkeäsanaiseen väittelyyn" erään henkilön kanssa
kuolemanrangaistuksesta. Itse olen vastaan käytännössä kaikissa
olosuhteissa (tietysti nyt voi alkaa ottaa esille skenaarioita
lapsenraiskaajamurhaajista t. muista ääritapauksista), mutta pystyn
kunnioittamaan vastakkaistakin mielipidettä, mutta en silloin, kun
vastapuolen kommentit ovat tyyliä "mun mielestä se nyt vaan on
näin", ilman minkäänlaisia kunnollisia perusteluja. On
raivostuttavaa väitellä sellaisen henkilön kanssa, joka ei edes
vastaa esittämiisi argumentteihin, vaan vain jankkaa omaa lausettaan
tms. Väittelyn jälkeen emme sitten puhuneetkaan toisillemme
loppupäivinä, tuskin katsoimme toisiimme päin. Onhan se tietysti
todella naurettavaa ajautua huonoihin väleihin jonkun kanssa johtuen
asiasta, joka ei edes koske meitä henkilökohtaisesti (paitsi tietysti
olihan hänen hiustyylinsä murha muotitietoisuutta vastaan, hehee. Voi
ei. Alennun netissä kasvottomana "cheap-shot"eihin, mutta kunniakseni
on sanottava, että itse väittelyssä olin ehdottoman asialinjalla).
Viime aikojen aktiviteettiin kuului myös kokoelmien teko. Tein jo viime
vuonna AK:lle kokoelman hyvistä piiseistä, ja hän itse asiassa päätyi
ostaan pari levyä sen perusteella, joten päätin tehdä toisenkin. Listaa
oli oikeasti hauska tehdä, itse asiassa kulutin siihen varmaan 12
tuntia, kun kuuntelin potentiaalisia levyjä läpi. En osannut päättää
millään kahden Grandaddyn piisin välillä, oikeasti meinasin alkaa
repimään hiuksia päästäni. Puoli vuorokautta päätöksen tekemisen
jälkeen olinkin luonnollisesti sitä mieltä, että päädyin väärään
piisiin. Tein samalla T:lle kokoelman, sisältäen kyllä aika samoja
akteja, mutta päädyin laittamaan aina kaksi piisiä samalta bändiltä,
joten sieluni sai rauhan, kun pystyin laittamaan molemmat Grandaddyn
piisit. T vastasi tekemällä kokoelman UG-bändeistä, joita on diggaillut
mikseri.netin yms. kautta. En ole vielä ehtinyt soittaa sitä, mutta jo
T:n hehkuttaman I was a teenage Satan worshipper-bändin nimi lupaa
hyvää.
Rauhaisan perhejoululoman vietto jäi taas vähän puoleen tiehen, kun
kerran lähdin ja toisella kerralla oli hiuskarvan varassa, etten
lähtenyt "ovet paukkuen" vanhempien luota omille kämpilleni. Minulla ja
äidilläni on kyllä ruudinherkkä suhde välillä. Toisen kerran syytä en
jaksa muistaa, mutta toisella kertaa pöyristyin siitä, kun olin
lupautunut hakemaan vasnhempani pikkujouluista, mutta auto ei sitten
käynnistynytkään. (Humalaisen) äitini mielestä olin keksinyt jutun,
jotta "en voi tehdä edes sitä yhtä juttua, jota vuodessa pyydetään".
Tämä ilmaistiin sitten voimakkain termein. Kihisin raivosta, mutta jäin
isäni takia ja aamulla tilanne rauhoittui. Varmensin rauhaisan
jouluaaton kulauttelemalla itse joulupöydän punaviinipullosta hyvän
osuuden. Itse joulu oli ihan rauhallinen, itse asiassa kaikken vähiten
tuntui joululta kuin milloinkaan ennen. Jotenkin ei vain juhla
napannut. Oli tietysti mukava, että koko perhe oli koolla (veljeni tuli
aattoillaksi käymään).
Joulupäivänä AV,T ja L tulivat käymään kotiini, ja juttelimme kolmeen
asti yöllä. Oli oikeasti mukavaa ja leppoisaa. Olimme lukioaikana aina
yhdessä, mutta he kaikki muuttivat täältä pois toisiin kaupunkeihin,
joten ei tule luonnollisesti niin usein nähtyä, ja joskus on ollut
havaittavissa ei-tyypillistä hiljaisuutta ja jopa kireyttäkin tietyssä
suhteessa. Nyt kaikki oli "kuin ennen". Olimme myös tänään T:n, L:n ja
L:n poikaystävän PR:n kanssa syömässä thaimestassa. Ruoka oli hyvää ja
sanailimme mukavia. Tapahtui myös hauska juttu: puhuimme ravintoloista
ja mainitsin olleeni juuri tuossa paikassa, jossa olin treffeillä jokin
aika sitten ja mainitsin, että naistarjoilija kysyi, että onko meillä
varausta. L vastasi järkyttynellä äänellä, että "toi on ihan törkeää
asiakaspalvelua.Mä olisin ainakin sanonut, että kuule rouva, minä vien
rahani muualle". Hämmästyin vähän hänen reaktionsa suuruutta ja
luonnetta, ja selitin jotain, että kai niiden pitää kysyä ja saimme
pian pöydän ja L vastasi jotain. Yhtäkkiä T repesi nauramaan ja hohotti
pitkät tovit ja sanoi, että "te puhutte ihan eri asioista". Kesti vielä
kauan, ennenkuin hän naurultaan pystyi selittämään, että L oli kuullut,
että naistarjoilija oli kysynyt, "onko meillä varaa" syödä paikassa.
Repesimme tietysti kaikki ja nauroimme sitä purskahduksina pitkin
iltaa. Ei tuo ehkä kirjoitettuna kuulosta niin hauskalta, mutta
siinä tilanteessa se oli. Huvittavaa tietysti on myös se, kuten aiemmin
mainitsin, ettei minulla edes oikeasti ollut hirveästi "varaa" raflaan,
kun tililläni ei ollut katetta kakskymppisen nostoon. T oli lähdössä
laivalle, joten tiemme erosivat ja näin ystäväni R:n ja menimme
katsomaan Narnian. Olimme myös maanantaina katsomassa Ylpeyden ja
ennakkoluulon. Se oli todella hyvä, Narniasta en pitänyt juuri
ollenkaan. Kuten ennakkotiedoista olin kuullutkin, leffassa oli
ei-niin-piilo-kristillisten arvojen esittelyä. Tarinan
"leijonakuningas" Aslan oli ilmiselvä Jeesushahmo kärsimysnäytelmineen,
ja en ollut kovin innostunut tarinan sodasta jonkin "suuremman
magiikan/voiman" puolesta/hyväksymänä. Tiettyä naisvihamielisyyttä ei-
telaketjuun-kuuluva "feministi" kuten minäkin havaitsin.
Vietin myös eilen leffailtaa J:n luona. Oli mukavaa, eikä
vaivaantunutta. Näemme varmasti taas lähiaikoina. Hmm, tulipa lyhyesti
kirjoitettua tuosta verrattuna banaaleihin höpötyksiini cd-kokoelmien
teosta yms... Mutta, jotkin asiat ovatkin yksityisasioita :)
torstai, 29. joulukuu 2005
Kommentit