Hard-Fi: Better be better

Olenpa ollut laiska kirjoittamaan. Pitänee tehdä pikainen yhteenveto viimeisen kahden viikon kuulumisista.

Olin toista vuotta postissa töissä jouluna joulukorttien lajittelijana. Onneksi eräs tuttuni oli siellä samaan aikaan, tai itse asiassa useampikin, mutta toinen teki eri vuoroja ja toinen oli kokonaan eri paikassa. Aika meni huomattavamman nopeammin, kun pystyi hölöttämään kaikesta mahdollisesta. Aiheet tosin tuppasivat loppumaan, sillä välillä teimme kaksikin vuoroa vuorokaudessa. Kehittelimme erilaisia leikkejä, joita pystyi tekemään suullisesti (viime vuoden Kumman kaa-pelissä ehdittiin kaluamaan kyllä kaikki mahdolliset julkkikset läpi; minua muistutettiin, että olin muun muassa kysynyt "paavi vai Aira Samulin"- kauhukaksikon). Suosikkini oli "tekisitkö summasta x asian y". Siinä pystyi oikeasti kehittelemään kauheita dilemmoja, kuten tuttuni kysymä "antaisitko 10 000 eurosta lemmikkisi hyvän ystäväsi luokse asumaan", sillä muistelin nyt raksta Kalle-kissaani, joka kuoli keväällä. En oikeasti usko, että olisin pystynyt luopumaan hänestä, mutta kun summat suurenivat, oli tietysti tiettyihin kysymyksiin kamalan tekopyhää vastata ei. Muuten viikon "antiin" kuului se, että ajauduin, eh, "kiihkeäsanaiseen väittelyyn" erään henkilön kanssa kuolemanrangaistuksesta. Itse olen vastaan käytännössä kaikissa olosuhteissa (tietysti nyt voi alkaa ottaa esille skenaarioita lapsenraiskaajamurhaajista t. muista ääritapauksista), mutta pystyn kunnioittamaan vastakkaistakin mielipidettä, mutta en silloin, kun vastapuolen kommentit ovat tyyliä "mun mielestä se nyt vaan  on näin", ilman minkäänlaisia kunnollisia perusteluja.  On raivostuttavaa väitellä  sellaisen henkilön kanssa, joka ei edes vastaa esittämiisi argumentteihin, vaan vain jankkaa omaa lausettaan tms. Väittelyn jälkeen emme sitten puhuneetkaan toisillemme loppupäivinä, tuskin katsoimme toisiimme päin. Onhan se tietysti todella naurettavaa ajautua huonoihin väleihin jonkun kanssa johtuen asiasta, joka ei edes koske meitä henkilökohtaisesti (paitsi tietysti olihan hänen hiustyylinsä murha muotitietoisuutta vastaan, hehee. Voi ei. Alennun netissä kasvottomana "cheap-shot"eihin, mutta kunniakseni on sanottava, että itse väittelyssä olin ehdottoman asialinjalla).

Viime aikojen aktiviteettiin kuului myös kokoelmien teko. Tein jo viime vuonna AK:lle kokoelman hyvistä piiseistä, ja hän itse asiassa päätyi ostaan pari levyä sen perusteella, joten päätin tehdä toisenkin. Listaa oli oikeasti hauska tehdä, itse asiassa kulutin siihen varmaan 12 tuntia, kun kuuntelin potentiaalisia levyjä läpi. En osannut päättää millään kahden Grandaddyn piisin välillä, oikeasti meinasin alkaa repimään hiuksia päästäni. Puoli vuorokautta päätöksen tekemisen jälkeen olinkin luonnollisesti sitä mieltä, että päädyin väärään piisiin. Tein samalla T:lle kokoelman, sisältäen kyllä aika samoja akteja, mutta päädyin laittamaan aina kaksi piisiä samalta bändiltä, joten sieluni sai rauhan, kun pystyin laittamaan molemmat Grandaddyn piisit. T vastasi tekemällä kokoelman UG-bändeistä, joita on diggaillut mikseri.netin yms. kautta. En ole vielä ehtinyt soittaa sitä, mutta jo T:n hehkuttaman I was a teenage Satan worshipper-bändin nimi lupaa hyvää.

Rauhaisan perhejoululoman vietto jäi taas vähän puoleen tiehen, kun kerran lähdin ja toisella kerralla oli hiuskarvan varassa, etten lähtenyt "ovet paukkuen" vanhempien luota omille kämpilleni. Minulla ja äidilläni on kyllä ruudinherkkä suhde välillä. Toisen kerran syytä en jaksa muistaa, mutta toisella kertaa pöyristyin siitä, kun olin lupautunut hakemaan vasnhempani pikkujouluista, mutta auto ei sitten käynnistynytkään. (Humalaisen) äitini mielestä olin keksinyt jutun, jotta "en voi tehdä edes sitä yhtä juttua, jota vuodessa pyydetään". Tämä ilmaistiin sitten voimakkain termein. Kihisin raivosta, mutta jäin isäni takia ja aamulla tilanne rauhoittui. Varmensin rauhaisan jouluaaton kulauttelemalla itse joulupöydän punaviinipullosta hyvän osuuden. Itse joulu oli ihan rauhallinen, itse asiassa kaikken vähiten tuntui joululta kuin milloinkaan ennen. Jotenkin ei vain juhla napannut. Oli tietysti mukava, että koko perhe oli koolla (veljeni tuli aattoillaksi käymään).

Joulupäivänä AV,T ja L tulivat käymään kotiini, ja juttelimme kolmeen asti yöllä. Oli oikeasti mukavaa ja leppoisaa. Olimme lukioaikana aina yhdessä, mutta he kaikki muuttivat täältä pois toisiin kaupunkeihin, joten ei tule luonnollisesti niin usein nähtyä, ja joskus on ollut havaittavissa ei-tyypillistä hiljaisuutta ja jopa kireyttäkin tietyssä suhteessa. Nyt kaikki oli "kuin ennen". Olimme myös tänään T:n, L:n ja L:n poikaystävän PR:n kanssa syömässä thaimestassa. Ruoka oli hyvää ja sanailimme mukavia. Tapahtui myös hauska juttu: puhuimme ravintoloista ja mainitsin olleeni juuri tuossa paikassa, jossa olin treffeillä jokin aika sitten ja mainitsin, että naistarjoilija kysyi, että onko meillä varausta. L vastasi järkyttynellä äänellä, että "toi on ihan törkeää asiakaspalvelua.Mä olisin ainakin sanonut, että kuule rouva, minä vien rahani muualle". Hämmästyin vähän hänen reaktionsa suuruutta ja luonnetta, ja selitin jotain, että kai niiden pitää kysyä ja saimme pian pöydän ja L vastasi jotain. Yhtäkkiä T repesi nauramaan ja hohotti pitkät tovit ja sanoi, että "te puhutte ihan eri asioista". Kesti vielä kauan, ennenkuin hän naurultaan pystyi selittämään, että L oli kuullut, että naistarjoilija oli kysynyt, "onko meillä varaa" syödä paikassa. Repesimme tietysti kaikki ja nauroimme sitä purskahduksina pitkin iltaa.  Ei tuo ehkä kirjoitettuna kuulosta niin hauskalta, mutta siinä tilanteessa se oli. Huvittavaa tietysti on myös se, kuten aiemmin mainitsin, ettei minulla edes oikeasti ollut hirveästi "varaa" raflaan, kun tililläni ei ollut katetta kakskymppisen nostoon. T oli lähdössä laivalle, joten tiemme erosivat ja näin ystäväni R:n ja menimme katsomaan Narnian. Olimme myös maanantaina katsomassa Ylpeyden ja ennakkoluulon. Se oli todella hyvä, Narniasta en pitänyt juuri ollenkaan. Kuten ennakkotiedoista olin kuullutkin, leffassa oli ei-niin-piilo-kristillisten arvojen esittelyä. Tarinan "leijonakuningas" Aslan oli ilmiselvä Jeesushahmo kärsimysnäytelmineen, ja en ollut kovin innostunut tarinan sodasta jonkin "suuremman magiikan/voiman" puolesta/hyväksymänä. Tiettyä naisvihamielisyyttä ei- telaketjuun-kuuluva "feministi" kuten minäkin havaitsin.

Vietin myös eilen leffailtaa J:n luona. Oli mukavaa, eikä vaivaantunutta. Näemme varmasti taas lähiaikoina. Hmm, tulipa lyhyesti kirjoitettua tuosta verrattuna banaaleihin höpötyksiini cd-kokoelmien teosta yms... Mutta, jotkin asiat ovatkin yksityisasioita :)