The Stooges: No Fun

Itse asiassa toi piisin nimi on aika harhaanjohtava, sillä minulla on sitten viime kirjoituksen oikeasti ollut hauskaa. Mutta siihenkin liittyy tarinanpoikanen.

Aloitan kuitenkin viime viikonlopusta. Kuten viimeksi mainitsin, olin aivan pa. Olin kuvitellut, että koska opintotukipäivä osuu sunnuntaiksi, se tulisi jo perjantaina. Minua alkoi kylmäämään, kun selvisi, että se ei tulisikaan. Kuitenkin sain tietää, että pe 2.12 tulee kuitenkin veronpalautukset, ja tiesin olevani pelastunut. Lopulta tililläni oli edelleen pe ne 9,70e kuin maanantainakin, eli olin onnistunut elämään käytännössä rahatta  melkein viikon! En kyllä ymmärrä, mikä ongelma siellä Afrikassa on, jos minultakin luonnistuu alle 1e/pvä elämä! (Tuo oli nyt tietysti kamalan poliittisesti epäkorrekti vitsi). Kuitenkin siispä pe levykauppaan! Olin hiukan nuukahtanut, sillä olin sitä ennen lukenut pari tuntia lehtiä musiikkikirjastossa, ja myös lopullisesti tullut  päätelmään, että NME on oikeasti aika vitun ärsyttävä lehti trendien perässä juoksussaan. Okei, myönnän, että ostin esim. Kaiser Chiefsin levyn pitkälti niitten hehkutusten perusteella, ja vaikka periaatteessa levy on mitä tarttuvinta poppia, siinä on jotain määrittelemättömän keinotekoista. Nyt lehden mukaan musiikin puolestaan pelastaa Arctic Monkeys, vaikka bändiltä on julkaistu vasta yksi single.  Kuitenkin, olin vähän kyllästyneellä päällä ja ostin vain pari midpriceä, Grandaddyn ja Rakesin. Toi Rakes oli outo tapaus: olin pari kertaa osunut levykauppaan, kun se soi, ja molemmilla kerroilla diggaillut soundia, mutta levy sai keskinkertaisia arvioita. Nyt sitten ostin sen, ja se tuntuikin tilkan lattealta. No, aika kertoo. Lauantaina oli E:n& I:n pikkujoulut, jonne onnistuin hankkimaan pikkujoulupaketin juoksemalla Stockmannille 17.51...yhdeksän minuuttia ei ole koskaan tuntunut noin lyhyeltä. Pikkujouluissa oli miellyttävän rentoa, paitsi yksi juhlijoista mökötti nurkassaan tai surffasi netissä. Myöhemmin AV,joka oli tullut Helsingistä vierailulle, kertoi, että "ei, X:n elämässä ei ole suurta draamaa, se vain on tollainen". Sunnuntaina oli sitten levymessut, jonne onnistuin hassaamaan 50e. Eli 70e veronpalautuksista(500e!) pelkästään parissa päivässä levyihin, puhumattakaan jääkaapin täytöstä ja maanantai-tiistain Tampereen matkasta.

Olimme T:n kanssa päättäneet mennä katsomaan Moneybrotheria Tampereelle, T kun asuu siellä ja oli muutenkin mukava tavata. Täytyy myöntää että Blood Panicin kuuntelu on jäänyt hieman vähäiseksi. T kuitenkin on hyvinkin innoissaan bändistä(tai no, keskustelimme siitäkin, oliko kyseessä bändi vain Anders&the Boys). Kaupassa minulta kysyttiin kaljaa ostaessani paperit, ja suuni varmaan loksahti auki. En nyt ole mikään vanhan näköinen, ja baareissa toisinaan kysytään, mutta että lähikaupassa...hih. Ilmeisesti olen tamperelaisten mielestä nuorekas, josta lisätodisteitakin kertyi(siitä pian). T:n luona korkkasimme kaljoja ja T irkkasi ja yritin parhaani mukaan pitää hänen mielenkiintoaan yllä. Päätimme mennä ajoissa, jottei ainakaan missata keikkaa. Olimmekin paikalla jo 22, mutta keikka alkoi n.23.15. T halusi eturiviin, ja tietenkin itsekin oli kiva mennä, vaikka tunsin itseni poser-faniksi(netin musiikkipalstoilla ei muuta tehdäkään kun dumataan toisten suosikkibändeja ja haukutaan toisia faneja posereiksi). Keikka oli hyvä ja Anders charmantti mies. Tunsin itseni kusipäiseksi kyynikoksi, kun huomioin, että Andersin lahje on sentilleen oikean verran käännettynä ylös kengän suuaukon yläpuolella; 0,5cm heitto jompaan kumpaan suuntaan olisi ollut jo so last year. T oli ihan meiningissä, ja lauloi monet piisit. Tunsin itseni typeräksi, kun en tunnistanut, että pari piisiä oli omistamaltani Blood Paniciltä. Yleisesti ottaen tykkäsin enemmän To die alonen piiseistä, ihan pelkästään keikan perustella, ja T sanoikin, että tuo levy on parempi. Bändin tyypit olivat kuulemma samaa mieltä: T sai muiden paitsi itse Andersin nimmarit kaljanhakumatkallaan. Itse asiassa omien nimmarikokemusteni perusteella kehotin hänet ottamaan levyn mukaan, ja T oli onnekas, itse unohdin taas ottaa levyn mukaan. Itsekin sain yhden tyypin(basistin) nimmarin, mutta pääsylipun takapuolelle, mutta ilman illan kahdeksatta kaljaa en varmaan olisi moista hakenut...ylpein olin siitä, että sain sökerrettyä kysymyksen ruotsiksi! Kan du skriva ditt namn här..? Heh, en edes muista, onko namn en- vai ett- sana. Kuitenkin, erikoisinta keikassa oli, että bändi teki kolme encorea. Yleisö kyllä taputti hurjasti lavalle, mutta mietimme T:n kanssa, menikö tuo tilkkasen jo egoilun puolelle:)

Mietimme paikan vaihtoa, mutta ajattelimme, ettei maanantaina mikään kuitenkaan ole auki, ja päätimme jäädä. Kun hävin hakemassa juomaa, T:n seuraan oli liittynyt joku random dude. Nimeksi selveni Pate/Pete. Tyyppi oli ainakin 30, ja me kumpikaan ei oltu mitenkään erityisen innostuneita herran seurasta, vaikka yleisten hyvien tapojen mukaan yritimme myös hieman huomioida hänet juttelussamme. Tyyppi kuunteli juttujamme ja sanoi yhtäkkiä mulle: "Sä olet aivan liian nuori tänne paikkaan." Olin ihan että öö, olen kyllä 21, ja tää on K-18 mesta. "Eikun sielultasi!". Ahaa. Pian tuli joku nainen, joka kietoi kätensä Pate/Peten niskaan, ja vei tämän pois. T kertoi, että tyyppi oli vain tullut pöytään, istunut alas, näyttänyt vihkisormustaan ja sanonut jotain, että en etsi täältä muuta kuin juttuseuraa. Selvä, kiitos tiedosta! Me oltiin T:n kanssa tietysti ihan sikamurtuneita... myöhemmin menin uudelleen tiskille, ja siellä näkyi taas Pate/Pete, vaikka mielestäni sanoi jo lähtevänsä kotiin. Tyyppi notkui baaritiskillä ja katsoi minuun päätään pyöritellen ja huokaisi: "Aivan liian nuori...". Nettikielellä ilmaistuna oli ihan wtf. Seuraavana päivänä juttu kyllä nauratti aika paljonkin. Leikin myös wannabe-rokkaria ja tilasin Jack Danielsia, ja sain sen jopa juotua. T väitti seuraavana päivänä, että join ihan sikana, vaikken oikeasti juonut kun n.7-8kaljaa + sen Jackin. T on amatööri:) Kiusasimme tietysti Dj:tä, ensin kun tuli todella hyvä piisi, joka kuulosti tutulta. Olin tunnistavani sen Stoogesiksi, ja se olikin juuri tuo No Fun. (Piisin  nimen olsi voinut päätellä sanoista: no fun, no fun, no fun..) Ärsyttäväistä, että kysyy piisiä, jonka oikeastaan tiesikin ja todisti tietämättömyytensä, joka ei ollut tietämättömyyttä! No, tietysti Stooges on yhtye, jonka tuotanto pitäsi olla muutenkin tuttu...yritän juuri paikata aukkoja sivistyksessäni kirjastosta lainaamallani levyllä. Pyysimme Franzin Come on homea, ja oli luvannut T:lle tunteja sitten, että tulee kyllä. Nyt kello oli lähellä kolmea, ja ei ollut tullut, joten menin tiedustelemaan, ja saimme vastaukseksi, että hänellä ei ole mukana kakkoslevyä. Olin ihan että eikun se on siinä ykkösellä, jonka olin nähnyt pöydällä! Dj:t eivät sittenkään ole kaikkitietäviä elitistejä! Lupasi soittaa ja tulikin seuraavana piisinä ja tanssimme tyyliin kahdestaan lattialla villisti T:n kanssa. Hieman ärsytti, että virheellisen tiedon korjaamalla olisemme saaneet kuulla piisin jo 1 1/2 aiemmin... mutta oli ihan mukavaa hengailla siellä. Heti piisin jälkeen lähdimme, koska ilta ei lupaillut enää uutta kohokohtaa.Edes Pate/Peteä, sieluni tulkkia, ei näkynyt. Grillin kautta kotiin, aamulla herätys, T irkkasi, pelasimme Trivialia, ja katsoimme divarista löytämäni kasariteiniromcomin(kiero viehtymykseni teinileffoihin johtunee niiden tarjoamasta kuvasta puhtoisesta ensirakkaudesta), mutta leffa oli todella buu ja sisälsi yhden omituisimmista kohtauksista aikoihin, kun päähenkilötytön ex-hippivanhemmat keskustelevat ja alkavat ravistella toisiaan. Valley girl rules! Or not. Toi kohtaus oli oikeasti hauskan outo, toisin kuin ehkä Popbitchin tarjoama linkki Crying while eating -sivusto itsetarkoituksellisuudessaan.

Tänä iltana olin taas J:n kanssa leffassa, ja oli mukavaa. Sitten me pussattiin ja sekin oli mukavaa:)