The Stooges: No Fun
Itse asiassa toi piisin nimi on aika harhaanjohtava, sillä minulla on
sitten viime kirjoituksen oikeasti ollut hauskaa. Mutta siihenkin
liittyy tarinanpoikanen.
Aloitan kuitenkin viime viikonlopusta. Kuten viimeksi mainitsin, olin
aivan pa. Olin kuvitellut, että koska opintotukipäivä osuu
sunnuntaiksi, se tulisi jo perjantaina. Minua alkoi kylmäämään, kun
selvisi, että se ei tulisikaan. Kuitenkin sain tietää, että pe 2.12
tulee kuitenkin veronpalautukset, ja tiesin olevani pelastunut. Lopulta
tililläni oli edelleen pe ne 9,70e kuin maanantainakin, eli olin
onnistunut elämään käytännössä rahatta melkein viikon! En kyllä
ymmärrä, mikä ongelma siellä Afrikassa on, jos minultakin luonnistuu
alle 1e/pvä elämä! (Tuo oli nyt tietysti kamalan poliittisesti
epäkorrekti vitsi). Kuitenkin siispä pe levykauppaan! Olin hiukan
nuukahtanut, sillä olin sitä ennen lukenut pari tuntia lehtiä
musiikkikirjastossa, ja myös lopullisesti tullut päätelmään, että
NME on oikeasti aika vitun ärsyttävä lehti trendien perässä
juoksussaan. Okei, myönnän, että ostin esim. Kaiser Chiefsin levyn
pitkälti niitten hehkutusten perusteella, ja vaikka periaatteessa levy
on mitä tarttuvinta poppia, siinä on jotain määrittelemättömän
keinotekoista. Nyt lehden mukaan musiikin puolestaan pelastaa Arctic
Monkeys, vaikka bändiltä on julkaistu vasta yksi single. Kuitenkin,
olin vähän kyllästyneellä päällä ja ostin vain pari midpriceä,
Grandaddyn ja Rakesin. Toi Rakes oli outo tapaus: olin pari kertaa
osunut levykauppaan, kun se soi, ja molemmilla kerroilla diggaillut
soundia, mutta levy sai keskinkertaisia arvioita. Nyt sitten ostin sen,
ja se tuntuikin tilkan lattealta. No, aika kertoo. Lauantaina oli
E:n& I:n pikkujoulut, jonne onnistuin hankkimaan pikkujoulupaketin
juoksemalla Stockmannille 17.51...yhdeksän minuuttia ei ole koskaan
tuntunut noin lyhyeltä. Pikkujouluissa oli miellyttävän rentoa, paitsi
yksi juhlijoista mökötti nurkassaan tai surffasi netissä. Myöhemmin
AV,joka oli tullut Helsingistä vierailulle, kertoi, että "ei, X:n
elämässä ei ole suurta draamaa, se vain on tollainen". Sunnuntaina oli
sitten levymessut, jonne onnistuin hassaamaan 50e. Eli 70e
veronpalautuksista(500e!) pelkästään parissa päivässä levyihin,
puhumattakaan jääkaapin täytöstä ja maanantai-tiistain Tampereen
matkasta.
Olimme T:n kanssa päättäneet mennä katsomaan Moneybrotheria
Tampereelle, T kun asuu siellä ja oli muutenkin mukava tavata. Täytyy
myöntää että Blood Panicin kuuntelu on jäänyt hieman vähäiseksi. T
kuitenkin on hyvinkin innoissaan bändistä(tai no, keskustelimme
siitäkin, oliko kyseessä bändi vain Anders&the Boys). Kaupassa
minulta kysyttiin kaljaa ostaessani paperit, ja suuni varmaan loksahti
auki. En nyt ole mikään vanhan näköinen, ja baareissa toisinaan
kysytään, mutta että lähikaupassa...hih. Ilmeisesti olen tamperelaisten
mielestä nuorekas, josta lisätodisteitakin kertyi(siitä pian). T:n
luona korkkasimme kaljoja ja T irkkasi ja yritin parhaani mukaan pitää
hänen mielenkiintoaan yllä. Päätimme mennä ajoissa, jottei ainakaan
missata keikkaa. Olimmekin paikalla jo 22, mutta keikka alkoi n.23.15.
T halusi eturiviin, ja tietenkin itsekin oli kiva mennä, vaikka tunsin
itseni poser-faniksi(netin
musiikkipalstoilla ei muuta tehdäkään kun dumataan toisten
suosikkibändeja ja haukutaan toisia faneja posereiksi). Keikka oli hyvä
ja Anders charmantti mies. Tunsin itseni kusipäiseksi kyynikoksi, kun
huomioin, että Andersin lahje on sentilleen oikean verran käännettynä
ylös kengän suuaukon yläpuolella; 0,5cm heitto jompaan kumpaan suuntaan
olisi ollut jo so last year. T oli ihan meiningissä, ja lauloi monet
piisit. Tunsin itseni typeräksi, kun en tunnistanut, että pari piisiä
oli omistamaltani Blood Paniciltä. Yleisesti ottaen tykkäsin enemmän To
die alonen piiseistä, ihan pelkästään keikan perustella, ja T sanoikin,
että tuo levy on parempi. Bändin tyypit olivat kuulemma samaa mieltä: T
sai muiden paitsi itse Andersin nimmarit kaljanhakumatkallaan. Itse
asiassa omien nimmarikokemusteni perusteella kehotin hänet ottamaan
levyn mukaan, ja T oli onnekas, itse unohdin taas ottaa levyn mukaan.
Itsekin sain yhden tyypin(basistin) nimmarin, mutta pääsylipun
takapuolelle, mutta ilman illan kahdeksatta kaljaa en varmaan olisi
moista hakenut...ylpein olin siitä, että sain sökerrettyä kysymyksen
ruotsiksi! Kan du skriva ditt namn här..? Heh, en edes muista, onko
namn en- vai ett- sana. Kuitenkin, erikoisinta keikassa oli, että bändi
teki kolme encorea. Yleisö kyllä taputti hurjasti lavalle, mutta mietimme T:n kanssa, menikö tuo tilkkasen jo egoilun puolelle:)
Mietimme paikan vaihtoa, mutta ajattelimme, ettei maanantaina mikään
kuitenkaan ole auki, ja päätimme jäädä. Kun hävin hakemassa juomaa, T:n
seuraan oli liittynyt joku random dude. Nimeksi selveni Pate/Pete.
Tyyppi oli ainakin 30, ja me kumpikaan ei oltu mitenkään erityisen
innostuneita herran seurasta, vaikka yleisten hyvien tapojen mukaan
yritimme myös hieman huomioida hänet juttelussamme. Tyyppi kuunteli
juttujamme ja sanoi yhtäkkiä mulle: "Sä olet aivan liian nuori tänne
paikkaan." Olin ihan että öö, olen kyllä 21, ja tää on K-18 mesta.
"Eikun sielultasi!". Ahaa. Pian tuli joku nainen, joka kietoi kätensä
Pate/Peten niskaan, ja vei tämän pois. T kertoi, että tyyppi oli vain
tullut pöytään, istunut alas, näyttänyt vihkisormustaan ja sanonut
jotain, että en etsi täältä muuta kuin juttuseuraa. Selvä, kiitos
tiedosta! Me oltiin T:n kanssa tietysti ihan sikamurtuneita...
myöhemmin menin uudelleen tiskille, ja siellä näkyi taas Pate/Pete,
vaikka mielestäni sanoi jo lähtevänsä kotiin. Tyyppi notkui
baaritiskillä ja katsoi minuun päätään pyöritellen ja huokaisi: "Aivan
liian nuori...". Nettikielellä ilmaistuna oli ihan wtf. Seuraavana
päivänä juttu kyllä nauratti aika paljonkin. Leikin myös
wannabe-rokkaria ja tilasin Jack Danielsia, ja sain sen jopa juotua. T
väitti seuraavana päivänä, että join ihan sikana, vaikken oikeasti
juonut kun n.7-8kaljaa + sen Jackin. T on amatööri:) Kiusasimme
tietysti Dj:tä, ensin kun tuli todella hyvä piisi, joka kuulosti
tutulta. Olin tunnistavani sen Stoogesiksi, ja se olikin juuri tuo No
Fun. (Piisin nimen olsi voinut päätellä sanoista: no fun, no fun,
no fun..) Ärsyttäväistä, että kysyy piisiä, jonka oikeastaan tiesikin
ja todisti tietämättömyytensä, joka ei ollut tietämättömyyttä! No,
tietysti Stooges on yhtye, jonka tuotanto pitäsi olla muutenkin
tuttu...yritän juuri paikata aukkoja sivistyksessäni kirjastosta
lainaamallani levyllä. Pyysimme Franzin Come on homea, ja oli luvannut
T:lle tunteja sitten, että tulee kyllä. Nyt kello oli lähellä kolmea,
ja ei ollut tullut, joten menin tiedustelemaan, ja saimme vastaukseksi,
että hänellä ei ole mukana kakkoslevyä. Olin ihan että eikun se on
siinä ykkösellä, jonka olin nähnyt pöydällä! Dj:t eivät sittenkään ole
kaikkitietäviä elitistejä! Lupasi soittaa ja tulikin seuraavana piisinä
ja tanssimme tyyliin kahdestaan lattialla villisti T:n kanssa. Hieman
ärsytti, että virheellisen tiedon korjaamalla olisemme saaneet kuulla
piisin jo 1 1/2 aiemmin... mutta oli ihan mukavaa hengailla siellä.
Heti piisin jälkeen lähdimme, koska ilta ei lupaillut enää uutta
kohokohtaa.Edes Pate/Peteä, sieluni tulkkia, ei näkynyt. Grillin kautta
kotiin, aamulla herätys, T irkkasi, pelasimme Trivialia, ja katsoimme
divarista löytämäni kasariteiniromcomin(kiero viehtymykseni
teinileffoihin johtunee niiden tarjoamasta kuvasta puhtoisesta
ensirakkaudesta), mutta leffa oli todella buu ja sisälsi yhden
omituisimmista kohtauksista aikoihin, kun päähenkilötytön
ex-hippivanhemmat keskustelevat ja alkavat ravistella toisiaan. Valley
girl rules! Or not. Toi kohtaus oli oikeasti hauskan outo, toisin kuin
ehkä Popbitchin tarjoama linkki Crying while eating -sivusto
itsetarkoituksellisuudessaan.
Tänä iltana olin taas J:n kanssa leffassa, ja oli mukavaa. Sitten me pussattiin ja sekin oli mukavaa:)
lauantai, 10. joulukuu 2005
Kommentit