Sex Pistols: Anarchy in the UK
Hmm, tulipas harhaanjohtava
otsikko ja päivän piisi, mutta tarkoituksenani oli puhua hieman
politiikkaan liittyvistä asioista. Anarkian vastakohtahan on
järjestäytynyt valtiovalta, jonka länsimaisena ihannemuotona nykyään
pidetään demokratiaa. Opin eilen, että kyllä meitä suomalaisille
tehdään demokratiakin helpoksi, sillä äänestin eilen ilman, että
tarkoituksenani juuri tuolloin oli edes niin tehdä. Nimittäin olin
eilen käymässä vanhempieni luona ja isäni tuli hakemaan minut ja
kävimme vanhempieni kotia lähellä olevassa Prismassa. En voinut uskoa
silmiäni, kun tavaroita pakkaillessani huomasin, että kassojen vieressä
oli ennakkoäänestyspiste. Piste oli yhtä kuin pöytä, tietokone, kaksi
naista, äänestyskopin tapainen ja kyltti "tarvitset vain
henkilöllisyystodistuksesi". Tavarat pakattuani päätin sitten mennä
äänestämään, ja kävin piirtelemässä sen ysin ja palautin lapun, suljin
sen kuoreen ja allekirjoitin paperin. Koko hommaan meni kokonaiset
kaksi ja puoli minuuttia ja samalla reissulla pääsin nauttimaan
S-ryhmän kanta-asiakastarjouksista. Ehdotukseni olisikin, että
saadaksemme kansan syvät rivitkin kopeille vastaavia pisteitä voisi
perustaa vaikkapa Kapteeni Kekkulin oluthuoneeseen tai Lähiöpubi
Toivoon. En oikeastaan tiedä, miksi koin äänestämisen supermarketissa
niin pöyristyttäväksi, olihan se helppoa, mutta koittamatta sortua
turhaan patsasteluun kyllä minusta (presidentin)vaaleissa
äänestämisessä pitäisi olla sen verran arvokkuutta, että ei sitä nyt
samassa tilassa tarjousjauhelihan oston kanssa tarvitse harrastaa.
Koska kaupasta olivat äitini kauppalistaan laittamat
valkosipulipakastepatongit loppu, menimme läheiseen Lidliin. En ole
ennen Lidliin jalallani astunut, lähinnä sen johdosta, mitä olen
Voima-lehden aatteenpalavista kirjoituksista lukenut. Yhtiö on
törttöillyt ilmeisesti itä-Euroopassa mm. yrittämällä kieltää
työntekijöiltä wc-tauot ja sitten yrittämällä sallia ne naisille,
joilla on kuukautiset, ainoastaan jos he pitävät punaista nauhaa
päässään "ajankohdan" merkiksi. Suomessakin yritys joutui heti
poikkiteloin ammattiyhdistysliikkeen kanssa alkutaipaleellaan, mutta
nyt asiat yhtiön pr-miehen mielestä ovat kunnossa. Niin, kyllä se
minimipalkka varmasti lämmittää. Päätin nyt uteliaisuuttani nähdä,
millainen kauppa on sisältä, ja hämmästyksekseni kauppa vaikutti ihan
normaalilta kaupalta, tosin se täynnä merkkejä, joista en ole
kuullutkaan. Missään ei myöskään lymynnyt uniformuun pukeutunutta,
saksalaittain puhuvaa työjohtajaa piiska kädessä. Nauroin isälleni
ensimmäistä äänestyskierrosta, jolloin menin paikalle (viime tipassa)
tukka sekaisin, vanhat verskat jalassa ja kassina nopeasti kouraan
tarttunut Lidl-kassi (jossa vanhempani olivat tuoneet tavaroita
minulle). Kenellekään ei äänestyspaikassa varmaan jäänyt epäselväksi,
että olin Halosen äänestäjä!
Muuta ei oikeastaan ole
tapahtunutkaan, lauantaina meidän piti tosiaan mennä J:n kanssa
katsomaan Matti-elokuva, mutta se oli loppuunmyyty, joten katsoimme FC
Venuksen. Leffa oli ihan viihdyttävä pätkä, tosin siinä oli NÄIN paljon
ylinäyttelevä nainen (hetki, tarkastan imdb:sta kuka) Noora Peltokukka
(=elokuvan Sari), joka todella riipi hermoja. Eija Vilpas, vapisi, olet
kohdannut seuraajasi. Meidän piti sitten huomenna mennä katsomaan se
Matti, mutta J sai kuumeen ja perui. Maanantaina menin siis vanhempieni
luokse, mitä harvoin viikolla teen, mutta tiesin etten ensi
viikonloppunakaan pääse, joten menin nyt. Kaupassa isä silmäili kakkuja
ja mainitsi syntymäpäivästään. Olin unohtanut asian! Todella noloa.
Varsinkin kun jos olisin tajunnut asian ajoitukseni vierailuun ollut
täydellinen, ihan kuin olisin tullut juuri siksi käymään kotona. En
kuitenkaan viitsinyt valehdella ja pyysin vain anteeksi ja onnittelin.
Ei isä kauheasti nokkiin näyttänyt ottavan. Vanhempien luona sitten
katselimme telkkaria ja luin lehtiä. Mutta oli ihan mukava heitäkin
nähdä.
tiistai, 24. tammikuu 2006
Kommentit