Sex Pistols: Anarchy in the UK

Hmm, tulipas harhaanjohtava otsikko ja päivän piisi, mutta tarkoituksenani oli puhua hieman politiikkaan liittyvistä asioista. Anarkian vastakohtahan on järjestäytynyt valtiovalta, jonka länsimaisena ihannemuotona nykyään pidetään demokratiaa. Opin eilen, että kyllä meitä suomalaisille tehdään demokratiakin helpoksi, sillä äänestin eilen ilman, että tarkoituksenani juuri tuolloin oli edes niin tehdä. Nimittäin olin eilen käymässä vanhempieni luona ja isäni tuli hakemaan minut ja kävimme vanhempieni kotia lähellä olevassa Prismassa. En voinut uskoa silmiäni, kun tavaroita pakkaillessani huomasin, että kassojen vieressä oli ennakkoäänestyspiste. Piste oli yhtä kuin pöytä, tietokone, kaksi naista, äänestyskopin tapainen ja kyltti "tarvitset vain henkilöllisyystodistuksesi". Tavarat pakattuani päätin sitten mennä äänestämään, ja kävin piirtelemässä sen ysin ja palautin lapun, suljin sen kuoreen ja allekirjoitin paperin. Koko hommaan meni kokonaiset kaksi ja puoli minuuttia ja samalla reissulla pääsin nauttimaan S-ryhmän kanta-asiakastarjouksista. Ehdotukseni olisikin, että saadaksemme kansan syvät rivitkin kopeille vastaavia pisteitä voisi perustaa vaikkapa Kapteeni Kekkulin oluthuoneeseen tai Lähiöpubi Toivoon. En oikeastaan tiedä, miksi koin äänestämisen supermarketissa niin pöyristyttäväksi, olihan se helppoa, mutta koittamatta sortua turhaan patsasteluun kyllä minusta (presidentin)vaaleissa äänestämisessä pitäisi olla sen verran arvokkuutta, että ei sitä nyt samassa tilassa tarjousjauhelihan oston kanssa tarvitse harrastaa.

Koska kaupasta olivat äitini kauppalistaan laittamat valkosipulipakastepatongit loppu, menimme läheiseen Lidliin. En ole ennen Lidliin jalallani astunut, lähinnä sen johdosta, mitä olen Voima-lehden aatteenpalavista kirjoituksista lukenut. Yhtiö on törttöillyt ilmeisesti itä-Euroopassa mm. yrittämällä kieltää työntekijöiltä wc-tauot ja sitten yrittämällä sallia ne naisille, joilla on kuukautiset, ainoastaan jos he pitävät punaista nauhaa päässään "ajankohdan" merkiksi. Suomessakin yritys joutui heti poikkiteloin ammattiyhdistysliikkeen kanssa alkutaipaleellaan, mutta nyt asiat yhtiön pr-miehen mielestä ovat kunnossa. Niin, kyllä se minimipalkka varmasti lämmittää. Päätin nyt uteliaisuuttani nähdä, millainen kauppa on sisältä, ja hämmästyksekseni kauppa vaikutti ihan normaalilta kaupalta, tosin se täynnä merkkejä, joista en ole kuullutkaan. Missään ei myöskään lymynnyt uniformuun pukeutunutta, saksalaittain puhuvaa työjohtajaa piiska kädessä. Nauroin isälleni ensimmäistä äänestyskierrosta, jolloin menin paikalle (viime tipassa) tukka sekaisin, vanhat verskat jalassa ja kassina nopeasti kouraan tarttunut Lidl-kassi (jossa vanhempani olivat tuoneet tavaroita minulle). Kenellekään ei äänestyspaikassa varmaan jäänyt epäselväksi, että olin Halosen äänestäjä!

Muuta ei oikeastaan ole tapahtunutkaan, lauantaina meidän piti tosiaan mennä J:n kanssa katsomaan Matti-elokuva, mutta se oli loppuunmyyty, joten katsoimme FC Venuksen. Leffa oli ihan viihdyttävä pätkä, tosin siinä oli NÄIN paljon ylinäyttelevä nainen (hetki, tarkastan imdb:sta kuka) Noora Peltokukka (=elokuvan Sari), joka todella riipi hermoja. Eija Vilpas, vapisi, olet kohdannut seuraajasi. Meidän piti sitten huomenna mennä katsomaan se Matti, mutta J sai kuumeen ja perui. Maanantaina menin siis vanhempieni luokse, mitä harvoin viikolla teen, mutta tiesin etten ensi viikonloppunakaan pääse, joten menin nyt. Kaupassa isä silmäili kakkuja ja mainitsi syntymäpäivästään. Olin unohtanut asian! Todella noloa. Varsinkin kun jos olisin tajunnut asian ajoitukseni vierailuun ollut täydellinen, ihan kuin olisin tullut juuri siksi käymään kotona. En kuitenkaan viitsinyt valehdella ja pyysin vain anteeksi ja onnittelin. Ei isä kauheasti nokkiin näyttänyt ottavan. Vanhempien luona sitten katselimme telkkaria ja luin lehtiä. Mutta oli ihan mukava heitäkin nähdä.