Pink Floyd: Time
Uusi vuosi sitten tuli. Tunnen itseni kauheaksi
vanhukseksi kun voivottelen, kuinka nopeasti aika kuluu,
mutta oikeasti, 2006! Mielestäni 1996 oli
selkeästi jo 90-lukua 80-lukuun nähden, mutta 2006 on vain
silmänräpäys 90-luvusta. Itse asiassa tuo auttaa ymmärtämään niitä
ihmisiä, jotka jumittuvat oman nuoruutensa vuosikymmeneen, koska se ei
varmaan tietyssä mielessä koskaan loppunut heille. Siksi siis näemme
vielä takatukkia ja puudelipermanentteja ja pillifarkkuja. Tai no,
pillifarkuthan tulivat takaisin tässä jokin aika sitten, mutta jos ne
näkee 36-vuotiaan perheenäidin päällä, kukaan ei erehdy luulemaan sitä
muotitietoisuudeksi. Mutta siis, uuden vuoden viettoni meni hyvin
rauhallisissa merkeissä, olin R:n luona, jossa oli muutamia ihmisiä ja
pelasimme lautapelejä ja miespuoliset henkilöt leikkivät digitaalisilla
järjestelmäkameroillaan yhtä innokkaasti kun 15 vuotta sitten
He-maneillään. En edes voinut humaltua, koska muutkaan eivät juoneet
paljoa. Seuraavana päivänä menin taas R:n luokse kun hän kutsui minut,
ja vedimme sipsejä, popcornia ja Hese-ruokaa ähkymispisteeseen asti ja
katsoimme nauhalta noin 15. kerran Ylpeys ja Ennakkoluulo -minisarjan.
Katsoimme myös Team American, jossa oli muutamia hyviä sivalluksia.
Päätin korjata tämän pitkään jatkuneen jos ei nyt selvänä pysymisen,
niin ainakin kohtuullisesti juomisen -aikakauden, kun AK:lta tuli
viesti, että voisi tehdä jotakin. Ehdotin, että vetäisimme perseet ja
operaatio KeskiviikkoKännit sai alkunsa. AK tuli meille ja aloittelimme
ja pelasimme Hold 'Emiä(vihdoin!ostin chippejä viime opintotuen
tultua). Hävisin, kun humalan noustessa päähäni aloin tehdä kaikkia
riskiliikkeitä, jotka kyllä tiesin vääriksi mutta toivoin, että pystyn
tuurilla "out-draw" hänet. Mutta oli hauskaa. Kellon lähestyessä
yhtätoista päätimme lähteä. Tätä ennen 1)olin juonut 15%:n 70cl:n Green
Cat pullon(ällöä, mutta ilmaiseksi saatu) ja pari olutta 2)oksentanut
roskikseen 3) soittanut "sairaan hyviä piisejä" järjettömällä
volyymillä naapureiden iloksi 4)meikannut itseni sellaisella "löysin
äitini meikkipussin" -tyylillä, onneksi kuitenkin neutraaleilla
väreillä, joten pimeässä baarissa sitä ei huomannut..kai. Kuitenkin,
olimme katsoneet netistä, että baariin oli ilmainen sisäänpääsy.
Selvisi myös, että baarissa oli Matti Nykänen-elokuvaan liittyen
jotain, mikä kyllä ilmeni lähinnä muutamana vilauksena Markus
Selinistä. 80-luku puolen Dj oli aika ärsyttävä: menin pyytämään Madden
Like a prayeria tai La isla bonitaa ja se vain katseli sellaisella
whatever-tyylillä. Mutta soitti silti Like a prayerin! Tästä
innostuneena päätimme kokeilla onneamme ja pyytää yhden
suosikkikännipiisimme, OMD:n Enola gayn, mutta Dj väitti ettei edes
tunne piisiä (oikeasti, mistä noi seduloitten yms. Dj:t revitään, kun
itsellänikin on laajempi tietämys 80- ja 90- luvun pophiteistä. Yksi
piisi, jota pyydämme usein on ehkäpä kaikkien aikojen suosikkipiisini,
Air-yhtyeen Sexy boy. Ymmärrän, että ei ehkä paras baaripiisi, koska
midtempo, eikä niin tuttu, mutta kun olen törmännyt lukemattomiin Dj:n,
jotka eivät edes tunnista Airia! Täysin käsittämätöntä "musiikkialan
ammattilaisilta". Eikä kyse voi olla edes väärin kuulemisesta, koska
kirjoitan toiveeni aina kännykän ruudulle. Tähän varautuneena itse
asiassa otin Airin levyn mukaan, mutta
"normaalipuolen" Dj väitti ettei saa soittaa asiakkaitten levyjä.
Aargh. Yhdessä baarissa sentään sain vapaalippuja "hyvän
musiikkimakuni" takia, mutta se Dj väitti että "tämä yleisö ei tajua
sitä piisiä" eikä siten voi soittaa. Mikä kyllä voi pitää
paikkansakin.). Kuitenkin, kun tulimme takaisin jonkun tunnin,
puolentoista jälkeen 80-luku puolelle, Dj alkoi sattumalta
soittamaan Enola gayta..olimme tietysti ihan innoissamme ja hypimme
hulluna piisin.
Iltaan kuului normaalin baari-illan tapaan avautumista ja angstausta
kummaltakin, jota ei nyt liene parasta kirjoittaa tähän. Poltin
järjettömän määrän tupakkaa, miltei ketjussa ja onnistuin muutaman
kerran polttamaan itseäni, ja myöskin polttamaan reiän, kuten kotona
huomasin, minua uskollisesti seiskaluokalta asti palvelleeseen
hameeseeni (heh, se on trikookangasta ja siten vielä mahdun
siihen). Emme edes tajunneet, että oli
valomerkin aika, ja erinäiset portsarit tulivat heittämään
meitä ulos oville päin. Narikassa törmäsimme tuttuihin naamoihin:
Jasper Pääkköseen ja Peter Franzeniin. Peter Franzen oli yllättävän
lyhyen oloinen, tai sitten silmäni tekivät tepposia. Ilmeisesti
Matti-elokuvaan liittyen siellä oli todella jotain menossa, mutta
varmaan jollain yksityispuolella. Aamulla kiittelimme, ettemme menneet
sönköttämään mitään heille: se olisi ollut todella noloa. AK tuli
luokseni yöksi (sitä ennen luonnollisesti haimme baari-iltaruokaa,
pizzaa). Aamulla hän oli heikommassa hapessa kuin minä, ja kaivoin
päänsärkylääkettä hänelle.Ei taaskaan krapulaa! Hengasimme meillä ja
kuuntelimme piisejä yms. Ihan mukava baarireissu oli.
torstai, 5. tammikuu 2006
Kommentit