My Chemical Romance: You know what they do to guys like us in prison
Hmm, olen onnistunut kehittämään skitsofreenisen suhteen tuohon
bändiin. Kaikki oikeastaan alkoi kun näin Gerard Wayn (laulajan)
naaman, joka onnistui ärsyttämään minua suunnattomasti...kunnes
huomasin kehittäneeni 15-vuotiaalle teinitytölle tyypillisen ihastuksen
häneen, tai no, hänen ulkonäköönsä. En varmaan vieläkään ole lukenut
edes yhtään hänen haastatteluaan. Oikeasti olen vasta tällä viikolla
kuunnellut itse bändiä(kirjastossa joku ilkeä ihminen ei palauttanut
levyä vaikka se oli myöhässä..minähän en koskaan tee niin..). Itse
asiassa ensin kuuntelin yhden piisin joltain kokoelmalta, ja tykästyin
siihen suunnattomasti (Thank you for your venom), vaikka itse asiassa
en olisi halunnut. Outoa, eikö? Koska se olisi antanut oikean syyn
diggailla herraa, eikä vain hänen Miss Suomi -kandinaatteja kauniinpaa
naamaansa. Kuitenkin, odotukset olivat korkealla kun lainasin heidän
uudemman, läpimurtolevynsä..ja petyin. Varsinkin piisit, jotka netistä
olin selvittänyt isoiksi hiteiksi, olivat vain tylsiä [I'm not okay(I
promise), The ghost of you], paitsi Helena, joka on levyn huippukohti
ja todella hyvä kappale (musiikkivideokin on tyylillisesti helvetin
hieno). Levyllä on liian monta minun korvaani täyteraitaa, ja
pahimmillaan bändi kuulostaa Good Charlotte-henkiseltä punk-popilta
(gasp! mielestäni tuo voi olla suurimpia loukkauksia, mitä bändiin voi
kohdistaa- vertaaminen Good Charlotteen). Kuitenkin levyllä on muutama
loistopiisi, juuri nuo mitkä jo mainitsin hyvinä. Ja sitten tuo päivän
piisiksi päässyt raita. Oikeastaan ei ole mitenkään reilua
kuitenkaan samaistaa Good Charlotteen bändiä, joka on väsäänyt
tuon piisin- ei sen takia, että se olisi mikään musiikillinen
vallankumous, vaan piisin sanoista, jo itse otsikosta huokuvasta
keskisormesta valkoiselle amerikkalaiselle keskiluokalla- vaikka piisi
on huuumoripohjalta sanoitettu, tietysti. Eli bändin tekemisissä kyllä
välkkyy mielestäni todellisen taidon väläyksiä, vaikka välillä ne
hukkuvatkin juuri tuollaiseen punk-pop-puuroon, jota vihaan.
Minulle on informoitu, että MCR on nyt sitten sitä emoa(vaikka
siihenkin moni esitti vastalauseita). Oikeasti, väitän seuraavani
musiikkimaailmaa varmasti keskivertoihmistä enemmän, mutta minulta
kesti huomattavan kauan edes tiedostaa koko ilmiö emo ja sen asema
jonain Amerikan rockin uutena (valtavirta)trendinä (syytän vasta
lähikuukausina lakannutta netitöntä tilaani). En vieläkään voi väittää,
että olisin täysin sisäistänyt ilmiön, ja että osaisin bändiä
kuullessani sanoa sen emoksi..erikoista koko emossa on, että
kaikkialla, missä netissä liikkuu, tunnutaan vihaavan koko ilmiötä..ja
silti se on tavattoman suosittua. Yksi osa ilmiötä tuntuu olevan myös
"emo boys kissing boys"- ja se, että (nuoret) naiset kokevat tämän "OMG
totally hott". Siispä päivän piisini sopii tähänkin teemaan..itse
asiassa juuri emo-bändeihin liittyen,paljon juuri MCR:een, ja
muutenkin, olen alkanut törmäämään netissä suureen määrään slash fictionia.
Ilmiönä se on minusta todella kiinnostava, varsinkin kun kirjoittajat
tuntuvat olevan juuri nuoria naisia. Alun perin heräsin koko ilmiöön
Harry Potterin kautta- Harry ja Draco Malfoy ovat varmasti netin
suosituin pari. Kai se on jonkinlaista voyerismiä naisille. Täytyy
myöntää, että siinä on jotain kiehtovaa, kun kaksi hyvännäköistä
kajalein varustettua miesrokkaria suutelee.
Mites arjessa? Olin perjantaina J:n kanssa hänen ystävänsä
synttäreissä. Tämä toimi ilmeisesti jonkinlaisena epävirallisena
esittelynä, vaikka asiaa ei sanottu ääneen. Itse asiassa ihmiset vähän
hymistelivät, kun illan "isännän" puhelin soi ja hän luetteli keitä
paikalla on soittajalle. Hän sanoi nimeni ja (vastauksena ilmeiseen
kuka se on?-kysymykseen) luokitteli minut "J:n ystävättäreksi". Hmm,
alkaa oikeasti vaikuttaa siltä, että olen "ajautunut" suhteeseen.
Ajatuksena on jotenkin pelottava. Angstasin juuri T:lle irkissä, kun en
tiedä olenko oikeasti valmis- ihan siitäkin syystä, että olen tottunut
olemaan yksin, itsekäs ja muista piittaamaton. Vaikka sinänsä olenkin
aika seurallinen, haluan jotenkin pitää kiinni siitä, että halutessani
voin mennä kotiini enkä ole velvollinen ketään kohtaan. J tuli luokseni
yöksi, (koska hän asuu toisella paikkakunnalla jne), ja vaikka meillä
oli mukavaa, aamulla oli jo hiukan semmoinen "haluaisin jo olla yksin
olo". Mutta pidän kyllä hänestä todella paljon, ja varmasti haluan
nähdä häntä, mutta en tiedä, kuinka paljon haluaisin sitoutua. Hmm,
pystyinpä taas angstaamaan tuollaisestakin asiasta jaaritellen.
sunnuntai, 8. tammikuu 2006
Kommentit