T.Rex: Ride a white swan

Hitto, kyllähän minun pitäisi tuntea itseni ja tietää, että innostukseni eri asioihin laimenee yhtä nopeasti kuin syttyy, mutta en arvannut, että tämä blogi olisi yksi niistä asioista. Olin siis viikko sitten Tampereelle viikonlopun, enkä saanut kirjoitetuksi asiasta ennen kuin nyt, vaikka joka päivä olenkin netissä roikkunut.

Menin siis perjantaina T:n luokse Tampereelle, ja olin myöhästyä junasta, kun en vain saanut lähdettyä. Jouduin sitten hölkkäämään puolijuoksua pitkin katuja junaan, mutta ehdin jollain parin minuutin marginaalilla. Junassa teeskentelin lukevani tenttiin, mutta tein sen virheen, että kuuntelin levyä, joten keskittymiskyky meni siihen.

Tampereelle menin sillä teemalla, että T tiesi jonkun erään mielestään tosi kivan baarin, jonka halusi esitellä minullekin, ja luonnollisesti halusimme muutenkin nähdä, kun eri paikkakunnilla asumme. AV tuli myös mukaan, mistä olin hieman hämmästynyt, sillä hän ei baareilusta juuri piittaa. Etkot menivät odotetusti, humalluimme pikkuhiljaa ja aloin taas leikkiä dominoivaa dj:ta. Itse baari, Doris, osoittautuikin mukavaksi mestaksi ja siellä soi keskimääräistä parempi musiikki, kuten T oli luvannutkin. Baarissa soi jostain syytä  HIMin uusin levy, joka johti keskusteluun henkilöistä, joilla on karismaa (Ville Valollahan sitä on), ja erityisesti tuntemiimme henkilöihin, kenellä sitä on. Tämä luonnollisesti johti yläasteangstailuun, olen oikeasti sitä mieltä, että vaikka minusta tulisi maailman suosituin ja menestynein henkilö, jotkut yläastetutut pelkällä muutamalla sanalla pystyisivät varmaan vieläkin saamaan itsetuntoni nollille. Yläaste on traumaattista aikaa! Lähdinkin aikoinaan lukioon toiselle paikkakunnalle osittain siksi, että kotikuntani "sisäsiitoiset" piirit alkoivat ahdistaa. Baarissa  oli sitä normaalia, joimme, humalluimme siten lisää ja tanssimme hyvät piisit. T kavereita oli paljon paikalla ja meidät esiteltiin heille. Illan mittaa tilasin luonnollisesti Jack Danielsin, koska olen jopa huomannut alkavani pitää sen mausta. Jossain vaiheessa iltaa olin lähes sammumispisteessässä, mutta se kyllä johtui enemmän siitä, että olin nukkunut edellisenä yönä n. kaksi tuntia kuin juomani alkoholin määrästä(joka ei ollut kovin suuri, omalla mittapuullani ainakaan). Myöhemmin sain kuulla, että T:llä ja  AV:lla oli ollut "pitäkää  X(minä)  sammumasta"- kampanja, johon oli värvätty myös T:n kavereita. Tämä oli luonnollisesti hyvin noloa. Loppuillasta kyllä piristyinkin, mutta pian koitti valomerkin aika, ja menimme (grillin kautta) T:n luokse. Oli hauska ilta, ja jouduimme vakuuttmaan AV:lle, ettei baarissa oikeasti ole niin hauskaa, itse asiassa usein aika tylsää,  ja ettei hän nyt missaa mtään olemalla käymättä baareissa.

Seuraava päivä oli rento, AV lähti kotiin, mutta minä jäin T:n luokse. Tapasimme hänen bestiksensä ja menimme yhdessä syömään meksikolaishenkiseen paikkaan, jossa meitä palveltiin hitaasti, sillä paikka oli aika täynnä. Oikeasti, olen varma, että meidät ohitettiin sen takia, että olimme nuoria. Illalla menimme pelaamaan seurapelejä, jossa myös L:n poikaystävä PR liittyi seuraamme(hän on juuri muuttanut Tamnpereelle). Pelasimme Aliasta, ja olin ihan jäässä. En ota tappioita kevyesti! Pelasimme myöhemmin myös älyttömän kivaa korttipeliä cirkusta, jossa PR:n kanssa pesimme jos ei nyt 100-0 niin 80-20 T:n ja hänen kaverinsa. Sunnuntaina lähdin kohtuu aikaisin kotiin. Silti onnistuin menemään aika viime hetkillä äänestämään. Yllätyin, että Tarja ei saaanut enempää ääniä, ja että Matti Vanhanen hävisi niinkun selkeästi Sauli Niinistölle. On ollut yllättävää, miten nopeasti Niinöstö on kuronut Halosen etumatkaa kiinni. No, toivottavasti Tarja kuitenkin voittaa selkeästi toisella kierroksella, mutta onhan se demokratiankin kannalta ihan positiivista, ettei ole läpihuutovaaleja.

Tarkoituksena oli selittää myös männä viikon ja tänäsen tapahtumista, mutta silmät painuvat kiinni, joten niistä huomenna.