Placebo: Every me, every you

6.42 minuuttia,  puhelun kesto, jonka aikana minun ja J:n suhde loppui
0 vuodatettua kyyneltä asiasta
1 ilta, aika, joka kesti päästä asiasta yli
n.1 kk 3 pvää aika, joka kesti että sain kirjoitettua asiasta blogiini.
  Ei sillä, kuten edeltä ehkä tuli selväksi, että olisin ollut murheen murtama ja pystynyt nyt vasta nyt kirjoittamaan asiasta. En vain yksinkertaisesti ole jaksanut päivittää tätä blogia.

Eniten asiasta kärsi egoni, sillä teknisesti ottaen J jätti minut. Asia kyllä oli roikkunut ilmassa, sillä keskustelussa oli esiintynyt huomattavan paljon kiusallisia taukoja ottaen huomioon, että tapailumme oli kestänyt n.3kk. Välillä tuntui, että olemme eri planeetoilta, sillä hän ei aina esim. tuntunut tajuavan vitsejäni, varsinkin jos niissä oli esim. joku populaarikulttuuriviittaus. Oli varmaan myös hänestä ärsyttävää, että tiesin enemmän musiikista kuin hän, vaikka hän soittaa bändissä (mikä, täytyy myöntää, oli iso plussa. Olen kauhea). Tämä kuulostaa ihan kauhealta snobismilta, mutta kyllä ero koulutustasoissamme näkyi välillä, siis kun puhui politiikasta, historiasta hänen mielipiteensä kuulostivat korviini tietämättömiltä ja/tai naiiveilta Ja vaikkapa anekdoottimaisena esimerkkinä, että voitin kahteen otteeseen Trivialissa hänet selleen ei edes 100-0, vaan 400-0. Hän oli oikeasti innostunut Kummelielokuvasta, ei ironisella tavalla.

Nyt kuulostin kauhealta nartulta, joka näki vain vikoja. Mutta ei se niin ollut. Meillä oli kyllä mukavaa yhdessä, hänellä on hieno luonne, sellaista vanhan ajan herrasmiesmäisyyttä (vaati kantaa kassit ja olisi ollut valmis maksamaan aina leffaliput jne jos oisin sen sallinut. En tehnyt niin, on minussa sen verran feministiä) ja verrattuna moniin hänen ystäviinsä on kyllä fiksu. Mutta alusta asti oli selvää, ettei tämä tule olemaan pitkäaikaista.

Syyt eroon, J:n selityspuhelussa (hän kyllä pyysi anteeksi että hoitaa asian puhelimetse, mutta silti:hmmph)
-elämäntyylimme ovat ihan erilaiset, hän on aina asunut maalla (ja minä ilmeisesti hurja citysinkku)
-hän tuntee, että joutuu koko ajan yrittää olemaan eri henkilö seurassani
Tuon viimeisen kyllä tavallaan ymmärrän, luonteeni voi olla aika dominoiva esim. keskustelun tasolla. Ja esim. kerran korjasin hänen käyttämäänsä rasistista ilmausta. Ja joskus vaahtosin asioista joista hänellä ei ollut aavistustakaan/kiinnostusta pätkääkään. Jne.

Ei minulle kuitenkaan jäänyt mitään hampaankoloon, oli luonnollinen aika tapailullemme/suhteellemme loppua ja kaikkea hyvää toivon hänelle. (Mutta hän olisi kyllä voinut olla sanomatta "Hymyillään kun tavataan" Siis oikeasti, yök. Hymyilimme toki kuin näimme toisemme eron jälkeen, ja se oli ihan luonnollista ja vaivatonta, mutta tuo lause. Kamoon.)

~45-50 euroa, summa, jonka olen maksanut viimeisen kahden kuukauden ajan sakkoina kirjastoihin. Olen vain ihan käsittämättömän huolimaton noiden asioiden suhteen. Tunsin itseni übernartuksi kun mielessäni sakkojen maksaminen vitutti enemmän kuin eroni J:stä.

2 Tampereen matkaan. Toisella hengailimme yleisesti T:n luona, mutta toisella kertaa, juuri viime lauantaina, olimme Disco Ensemblen keikalla. Keikka oli pirun tiukka. L oli mukana myös. T veti taas pisteet kotiin osaamalla kaikki lyriikat. Tungimme eturiviin ja tuleksena oli T:llä ja L:lla komea kasa mustelmia, itse pääsin vähemmällä. Iso osa yleisöstä oli miehiä, ja ne fanaattisimmat fanit olivat lähes kaikki miehiä, jotenkin yleensä tuntuu että keikoilla enemmistö on naisia. Olin sellaisessa mukavassa humalatilassa, kielenkannat löysinä mutta ei itseään häpäisevällä tavalla.

1 Helsingin matka (AV:n synttärit, mukavaa oli)

1 risteily (en ollut tarpeeksi humalassa, mutta mukavaa oli). Olen menossa taas viikonloppuna risteilylle samassa porukassa. AK muutti Tampereelle ja olen surkutellut sitä. Todella ikävää kun hyvä kaveri muuttaa pois.

1 Pummi häädettynä n.9 henkilön kanssa jakamastani yhteiskeittiöstä. Eki oli herrasmies(vai pitäisikö häneen viitata E:nä? :D ), jos ei oteta huomioon, että hän yritti lääppiä minua, kyseli mitäs ME teemme illalla ja kehui vartaloani (jotenkin en ollut kauhean imarreltu asiasta). Olin kyllä aika stressissä asiasta ja ruokaa tehdessäni sain palohälyttimenkin soimaan. Lopulta Eki (anteeksi, E) lähti, vannottaen lähettävänsä ystävänsä, joka oli hänet keittiöön kuulemma päästänyt, perääni. Eipä ole ketään näkynyt.

0 opintoviikkoa kasassa tältä keväältä. Gulp. Opintomotivaationi on,
0 :aa lähellä.

Ottaen huomioon, että elämäni on koostunut netskussa hengailusta, ei ole yllättävää, että siellä on tapahtunut draamaa. Eräällä musiikkiboardilla meillä on menossa pienen "sisäpiirin" kanssa akateeminen haaste. Toinen joukkue koostuu kokonaan naisista, minun joukkuetoverini ovat kaikki miehiä. Niinpä tulee heitettyä sellaista humoristista ronskia läppää välillä (emme siis vain keskustele Aristoteleesta. Emme me nyt mitään übernörttejä ole). Fiksua porukkaa on kerääntynyt, joukossa poliittinen toimittaja, n.10 kieltä hallitseva kielinero(esim. opetteli ruotsin kielen yksinään, on kotoisin Etelä-Afrikasta), ja tietysti yliopisto-opiskelijoita, ainakin yksi on jatko-opiskelija. Haasteen säännöt ovat, että toinen joukkue yrittää laittaa todella vaikean kysymyksen, ja toisten pitää löytää vastaus 24 tunnissa. Esim. meidän piti viimeksi kääntää pätkä muinaisnorjaa nykyenglantiin. Joukkuetoverini sai vastauksen lähettämällä sähköpostia Berkeleyn yliopiston opettajalle.

Kuitenkin, tottakai tulee juteltua muutenkin joukkuetovereidensa kanssa, ja vaihdoimme MSN osoitteetkin erään (29 v) jenkin, viitataan nyt sitten häneen E:nä (kyseessä ei ole, toivon ainakin, Eki), kanssa. Keskustelu ajautui tietysti kilpailusta yleisiin asioihin, ja aika paljon sellaiseen paskanjauhantaan, jota MSN:ssa harrastetaan. Yhtäkkiä hän kysyi, saako kysyä  "potentially offensive question". Sanoin, että antaa palaa. No, hän kysyi, olenko hänestä kiinnostunut muunakin kuin joukkuetoverina. Hän oli tulkinnut jutustelumme flirttailuna, ja kai se jossain mielessä olikin, mutta mielestäni kyllä ihan sellaisella kavetitasolla. Kauniisti ilmaisin, että en oikeastaan, ja ihmettelin mistä hän sai sellaisen ajatuksen. Hän sanoi, että hän vain oli ilmeisesti tulkinnut liikaa asioita, ja sanoi olevansa iloinen, että etten ole, koske se voisi vaikeuttaa joukkuetoverina toimimista. Ensin luulin, että hän vain halusi varmistua, että  en ole joku  häneen ihastunut nuori (hän kauhisteli ikäeroammekin. 8 vuotta), mutta jotenkin rivien välistä luin jotain enemmän, ja kysyin saman kysymyksen häneltä. Silloin hän myönsi pitävänsä minusta tavalla, jolla ei pitäisi (hän on suhteessa). Mutta hän sanoi, ettei se haittaa mitään.

No, kai olimme hiukan vaivautuneita keskustelun jälkeen, mutta puhuimme kerran myöhemminkin  mesessä, ja jatkoimme privaattikeskusteluissa (joukkueemme tai kahdenvälisemme) vitsailua. Hän kehui useaan otteeseen kuinka fiksu ja hauska olin, ja tottakai olin imarreltu, mutta ajattelin, että ainakin osa siitä on vain amerikkaista kohteliaisuutta (mikä sinänsä tuntuu olevan hänen luonteensa vastaista, hänellä on aika musta/tyly huumorintaju kuten minullakin välillä. Siksi tulimmekin varmaan hyvin toimeen.) No, eilen sitten juttelimme mesessä (hänen aloitteestaan). Puhuimme haastekysymyksestä ja yleisestikin asioista, ja sitten kerroin hölmöstä unestani (näin unta että joku varasti CD:täni, ja sanoin varkaalle, että "Jos varastat musiikkiani, on kuin varastaisit ilmaa jota hengitän", ja kerroin miten huvittavaksi olin unen kokenut). Hän ei vastannut hetkeen mitään, mutta sitten, "out of the blue", alkoi selittää, miten erityislaatuinen ja hieno luonne minulla on, miten hän arvostaa tapaani puhua ja älykkyyttäni. Sitten hän sanoi, että tuntee, että olen hänen "salaliittolaisensa" ja hän tuntee syyllisyyttä siitä, miten puhumme, koska on suhteessa. Hän vannoi, etten ole tehnyt mitään väärää, olen vain "ollut oma itseni". Vastasin kypsästi, että jos hän haluaa, että emme juttele enää, se on OK. Tätä E oli juuri tarkoittanut, ja lopputulos on, että emme voi enää jutella mistään muusta kuin kilpailuun liittyvistä asioista, siis emme enää kahdenkesken boardin privaattiviesteissä tai mesessä.  Olin hieman ällikällä lyöty, että hän reagoi jutusteluumme niin vahvasti, mutta toisaalta on hienoa, että on miehiä(ihmisiä), jotka ottavat suhteensa niin vakavasti, etteivät voi heittää läppää toisella mantereella olevan ihmisen kanssa. Ja kyseessä ei ole joku tuskainen teini, vaan 29 v Yhdysvaltojen ilmavoimien lakiosastolla töissä (siviilinä) oleva, korkeakoulutettu aikuinen mies.

Koko juttu vaikutti minuun enemmän kuin luulinkaan, ei sillä, että olisin ihastunut häneen (en ole, en usko internetromansseihin), mutta hänen kanssaan on ollut mukava heittää läppää, ja on outoa huomata, että hän otti koko jutun noin vakavasti. Ja nyt pitää alkaa miettiä, miten vastata joukkueeseemme liittyviin viesteihin, sillä kaikki luonnollisesti heittävät koko ajat vitsiä, eli täytyykö nyt mennä kokonaan virallislinjalle? Jotenkin tuntuu, että helpommalla olisi päässyt, jos olisi kieltäytynyt koko haasteesta kun minut siihen mukaan kutsuttiin.

(T, jos tämä paasaus ei uuvuttanut sinua, olet sankari. Olet kuitenkin tyyliin ainoa, joka tätä lukee)