Placebo: Every me, every you
6.42 minuuttia, puhelun kesto, jonka aikana minun ja J:n suhde loppui
0 vuodatettua kyyneltä asiasta
1 ilta, aika, joka kesti päästä asiasta yli
n.1 kk 3 pvää aika, joka kesti että sain kirjoitettua asiasta blogiini.
Ei sillä, kuten edeltä ehkä tuli selväksi, että olisin ollut
murheen murtama ja pystynyt nyt vasta nyt kirjoittamaan asiasta. En
vain yksinkertaisesti ole jaksanut päivittää tätä blogia.
Eniten asiasta kärsi egoni, sillä teknisesti ottaen J jätti minut. Asia
kyllä oli roikkunut ilmassa, sillä keskustelussa oli esiintynyt
huomattavan paljon kiusallisia taukoja ottaen huomioon, että tapailumme
oli kestänyt n.3kk. Välillä tuntui, että olemme eri planeetoilta, sillä
hän ei aina esim. tuntunut tajuavan vitsejäni, varsinkin jos niissä oli
esim. joku populaarikulttuuriviittaus. Oli varmaan myös hänestä
ärsyttävää, että tiesin enemmän musiikista kuin hän, vaikka hän soittaa
bändissä (mikä, täytyy myöntää, oli iso plussa. Olen kauhea). Tämä
kuulostaa ihan kauhealta snobismilta, mutta kyllä ero
koulutustasoissamme näkyi välillä, siis kun puhui politiikasta,
historiasta hänen mielipiteensä kuulostivat korviini tietämättömiltä
ja/tai naiiveilta Ja vaikkapa anekdoottimaisena esimerkkinä, että
voitin kahteen otteeseen Trivialissa hänet selleen ei edes 100-0, vaan
400-0. Hän oli oikeasti innostunut Kummelielokuvasta, ei ironisella
tavalla.
Nyt kuulostin kauhealta nartulta, joka näki vain vikoja. Mutta ei se
niin ollut. Meillä oli kyllä mukavaa yhdessä, hänellä on hieno luonne,
sellaista vanhan ajan herrasmiesmäisyyttä (vaati kantaa kassit ja olisi
ollut valmis maksamaan aina leffaliput jne jos oisin sen sallinut. En
tehnyt niin, on minussa sen verran feministiä) ja verrattuna moniin
hänen ystäviinsä on kyllä fiksu. Mutta alusta asti oli selvää, ettei
tämä tule olemaan pitkäaikaista.
Syyt eroon, J:n selityspuhelussa (hän kyllä pyysi anteeksi että hoitaa asian puhelimetse, mutta silti:hmmph)
-elämäntyylimme ovat ihan erilaiset, hän on aina asunut maalla (ja minä ilmeisesti hurja citysinkku)
-hän tuntee, että joutuu koko ajan yrittää olemaan eri henkilö seurassani
Tuon viimeisen kyllä tavallaan ymmärrän, luonteeni voi olla aika
dominoiva esim. keskustelun tasolla. Ja esim. kerran korjasin hänen
käyttämäänsä rasistista ilmausta. Ja joskus vaahtosin asioista joista
hänellä ei ollut aavistustakaan/kiinnostusta pätkääkään. Jne.
Ei minulle kuitenkaan jäänyt mitään hampaankoloon, oli luonnollinen
aika tapailullemme/suhteellemme loppua ja kaikkea hyvää toivon hänelle.
(Mutta hän olisi kyllä voinut olla sanomatta "Hymyillään kun tavataan"
Siis oikeasti, yök. Hymyilimme toki kuin näimme toisemme eron jälkeen,
ja se oli ihan luonnollista ja vaivatonta, mutta tuo lause. Kamoon.)
~45-50 euroa, summa, jonka olen maksanut viimeisen kahden kuukauden
ajan sakkoina kirjastoihin. Olen vain ihan käsittämättömän huolimaton
noiden asioiden suhteen. Tunsin itseni übernartuksi kun mielessäni
sakkojen maksaminen vitutti enemmän kuin eroni J:stä.
2 Tampereen matkaan. Toisella hengailimme yleisesti T:n luona, mutta
toisella kertaa, juuri viime lauantaina, olimme Disco Ensemblen
keikalla. Keikka oli pirun tiukka. L oli mukana myös. T veti taas
pisteet kotiin osaamalla kaikki lyriikat. Tungimme eturiviin ja
tuleksena oli T:llä ja L:lla komea kasa mustelmia, itse pääsin
vähemmällä. Iso osa yleisöstä oli miehiä, ja ne fanaattisimmat fanit
olivat lähes kaikki miehiä, jotenkin yleensä tuntuu että keikoilla
enemmistö on naisia. Olin sellaisessa mukavassa humalatilassa,
kielenkannat löysinä mutta ei itseään häpäisevällä tavalla.
1 Helsingin matka (AV:n synttärit, mukavaa oli)
1 risteily (en ollut tarpeeksi humalassa, mutta mukavaa oli). Olen
menossa taas viikonloppuna risteilylle samassa porukassa. AK muutti
Tampereelle ja olen surkutellut sitä. Todella ikävää kun hyvä kaveri
muuttaa pois.
1 Pummi häädettynä n.9 henkilön kanssa jakamastani yhteiskeittiöstä.
Eki oli herrasmies(vai pitäisikö häneen viitata E:nä? :D ), jos ei
oteta huomioon, että hän yritti lääppiä minua, kyseli mitäs ME teemme
illalla ja kehui vartaloani (jotenkin en ollut kauhean imarreltu
asiasta). Olin kyllä aika stressissä asiasta ja ruokaa tehdessäni sain
palohälyttimenkin soimaan. Lopulta Eki (anteeksi, E) lähti, vannottaen
lähettävänsä ystävänsä, joka oli hänet keittiöön kuulemma päästänyt,
perääni. Eipä ole ketään näkynyt.
0 opintoviikkoa kasassa tältä keväältä. Gulp. Opintomotivaationi on,
0 :aa lähellä.
Ottaen huomioon, että elämäni on koostunut netskussa hengailusta, ei
ole yllättävää, että siellä on tapahtunut draamaa. Eräällä
musiikkiboardilla meillä on menossa pienen "sisäpiirin" kanssa
akateeminen haaste. Toinen joukkue koostuu kokonaan naisista, minun
joukkuetoverini ovat kaikki miehiä. Niinpä tulee heitettyä sellaista
humoristista ronskia läppää välillä (emme siis vain keskustele
Aristoteleesta. Emme me nyt mitään übernörttejä ole). Fiksua porukkaa
on kerääntynyt, joukossa poliittinen toimittaja, n.10 kieltä hallitseva
kielinero(esim. opetteli ruotsin kielen yksinään, on kotoisin
Etelä-Afrikasta), ja tietysti yliopisto-opiskelijoita, ainakin yksi on
jatko-opiskelija. Haasteen säännöt ovat, että toinen joukkue yrittää
laittaa todella vaikean kysymyksen, ja toisten pitää löytää vastaus 24
tunnissa. Esim. meidän piti viimeksi kääntää pätkä muinaisnorjaa
nykyenglantiin. Joukkuetoverini sai vastauksen lähettämällä sähköpostia
Berkeleyn yliopiston opettajalle.
Kuitenkin, tottakai tulee juteltua muutenkin joukkuetovereidensa
kanssa, ja vaihdoimme MSN osoitteetkin erään (29 v) jenkin, viitataan
nyt sitten häneen E:nä (kyseessä ei ole, toivon ainakin, Eki), kanssa.
Keskustelu ajautui tietysti kilpailusta yleisiin asioihin, ja aika
paljon sellaiseen paskanjauhantaan, jota MSN:ssa harrastetaan. Yhtäkkiä
hän kysyi, saako kysyä "potentially offensive question". Sanoin,
että antaa palaa. No, hän kysyi, olenko hänestä kiinnostunut muunakin
kuin joukkuetoverina. Hän oli tulkinnut jutustelumme flirttailuna, ja
kai se jossain mielessä olikin, mutta mielestäni kyllä ihan sellaisella
kavetitasolla. Kauniisti ilmaisin, että en oikeastaan, ja ihmettelin
mistä hän sai sellaisen ajatuksen. Hän sanoi, että hän vain oli
ilmeisesti tulkinnut liikaa asioita, ja sanoi olevansa iloinen, että
etten ole, koske se voisi vaikeuttaa joukkuetoverina toimimista. Ensin
luulin, että hän vain halusi varmistua, että en ole joku
häneen ihastunut nuori (hän kauhisteli ikäeroammekin. 8 vuotta), mutta
jotenkin rivien välistä luin jotain enemmän, ja kysyin saman kysymyksen
häneltä. Silloin hän myönsi pitävänsä minusta tavalla, jolla ei pitäisi
(hän on suhteessa). Mutta hän sanoi, ettei se haittaa mitään.
No, kai olimme hiukan vaivautuneita keskustelun jälkeen, mutta puhuimme
kerran myöhemminkin mesessä, ja jatkoimme privaattikeskusteluissa
(joukkueemme tai kahdenvälisemme) vitsailua. Hän kehui useaan otteeseen
kuinka fiksu ja hauska olin, ja tottakai olin imarreltu, mutta
ajattelin, että ainakin osa siitä on vain amerikkaista kohteliaisuutta
(mikä sinänsä tuntuu olevan hänen luonteensa vastaista, hänellä on aika
musta/tyly huumorintaju kuten minullakin välillä. Siksi tulimmekin
varmaan hyvin toimeen.) No, eilen sitten juttelimme mesessä (hänen
aloitteestaan). Puhuimme haastekysymyksestä ja yleisestikin asioista,
ja sitten kerroin hölmöstä unestani (näin unta että joku varasti
CD:täni, ja sanoin varkaalle, että "Jos varastat musiikkiani, on kuin
varastaisit ilmaa jota hengitän", ja kerroin miten huvittavaksi olin
unen kokenut). Hän ei vastannut hetkeen mitään, mutta sitten, "out of
the blue", alkoi selittää, miten erityislaatuinen ja hieno luonne
minulla on, miten hän arvostaa tapaani puhua ja älykkyyttäni. Sitten
hän sanoi, että tuntee, että olen hänen "salaliittolaisensa" ja hän
tuntee syyllisyyttä siitä, miten puhumme, koska on suhteessa. Hän
vannoi, etten ole tehnyt mitään väärää, olen vain "ollut oma itseni".
Vastasin kypsästi, että jos hän haluaa, että emme juttele enää, se on
OK. Tätä E oli juuri tarkoittanut, ja lopputulos on, että emme voi enää
jutella mistään muusta kuin kilpailuun liittyvistä asioista, siis emme
enää kahdenkesken boardin privaattiviesteissä tai mesessä. Olin
hieman ällikällä lyöty, että hän reagoi jutusteluumme niin vahvasti,
mutta toisaalta on hienoa, että on miehiä(ihmisiä), jotka ottavat
suhteensa niin vakavasti, etteivät voi heittää läppää toisella
mantereella olevan ihmisen kanssa. Ja kyseessä ei ole joku tuskainen
teini, vaan 29 v Yhdysvaltojen ilmavoimien lakiosastolla töissä
(siviilinä) oleva, korkeakoulutettu aikuinen mies.
Koko juttu vaikutti minuun enemmän kuin luulinkaan, ei sillä, että
olisin ihastunut häneen (en ole, en usko internetromansseihin), mutta
hänen kanssaan on ollut mukava heittää läppää, ja on outoa huomata,
että hän otti koko jutun noin vakavasti. Ja nyt pitää alkaa miettiä,
miten vastata joukkueeseemme liittyviin viesteihin, sillä kaikki
luonnollisesti heittävät koko ajat vitsiä, eli täytyykö nyt mennä
kokonaan virallislinjalle? Jotenkin tuntuu, että helpommalla olisi
päässyt, jos olisi kieltäytynyt koko haasteesta kun minut siihen mukaan
kutsuttiin.
(T, jos tämä paasaus ei uuvuttanut sinua, olet sankari. Olet kuitenkin tyyliin ainoa, joka tätä lukee)
maanantai, 3. huhtikuu 2006
Kommentit