Ultra Bra: Siirrän sokeriastiaa
Vappu tuli ja vappu meni.
Suunnitelmia ilmaantui lopulta taas, itse asiassa pariinkin paikkaan
olisin voinut mennä. Menin PR:n myötä eräinen lukioaikaisten
puolituttujen luo, tai no, se oli suunnitelma. Aamu alkoi mukavasti
siten että onnistuin missaamaan bussin, johon mihun olisi ehdottomasti
pitänyt ehtiä. Paikassa jonne suunnitelmissa oli mennä oli nimittäin
perinteenä tuoda/tehdä ruokaa ja halusin viedä ruuat (onko tuo jo
virallinen muoto vain onko se edelleen ruoat?) etukäteen koska vietin
päivän muualla. Isäntäväki oli lähdössä ajoissa boolikierrokselle ja
eivät pystyneet odottomaan (bussin missattuani olin kyllä soittanut
veljelleni, mutta hän ei voinut heittää minua: oli ollut baarissa
illalla). PR oli sitten niin kiltti että jäi jälkeen venaamaan. En
kyllä tiennyt mitä olisin tehnyt jos ei olisi suostunut: en olisi
voinut raahata kassia koko päivää mukana.
Edellisenä iltana
kokkailin johonkin yhteen(koska aloitin joskus puoli kymmenen).
Kokeilin uutta reseptiä ja koska vieraat ihmiset tulisivat syömään
sitä, piti tehdä ensin kokeiluversio. Perjantaina jo soittelin AV.lle
että miten sellainen taikinapohja nypitään (rasva ja jauhot) mutta en
saanut aikaiseksi tehtyä taikinaa ja lauantaina sitten ostin veljeni
avovaimon kehotuksesta valmispiirakkataikinaa. Kyllä nykyaika on
mukavaa.
Kuitenkin, koska olin uurastanut keittiössä halusin saada
ruuat syötäväksikin (eikä lämpiytymään päiväksi muovikassissa) joten
oli tosiaan mukava että PR odotti minua(joka siis oli juhlapaikalla jo
edeltävänä päivänä). Sieltä suunnistin tapaamaan opiskelukaveriani,
jonka kanssa(ja hänen kaveriensa) menimme ainejärjestömme
"kännirundille", eli kiertämään lähiökapakoita. Tänä vuonna homma oli
suunniteltu hyvin, 4 tuntiin sisältyi vain kaksi kapakkaa ja Ruissalon
ranta, sillä kun 120 ihmistä purkaantuu baariin viimeisten saadessa
juomansa yleensä pitää jo lähteä. (Olin ensimmäisenä vuonna
tutustumisviikolla vastaavassa tapahtumassa. Ah, silloin vielä
elättelin ajatusta sosiaalisen suhdeverkoston luomisesta. Nyt vain
könötän kotona ja puhun tiedekunnassa viidelle ihmiselle. No okei, ehkä
enemmälle mutta selleen aktiivisemmin tulee pidettyä kontakstia aika
harvaan. Tunnen välillä olevani täysin eri planeetalta
opiskelutovereideni kanssa. Oh, I'm so special.)
Kierros
päättyi siihen kun meidät vietiin keskustaan lakitukseen. Puhe herätti
hieman kummastusta sillä puhuja X vaati opintotukeen korotusta(hyvä,
hyvä) kun kerran kehitysmaa-apuunkin rahaa laitetaan. Niin, sudanilaisen pakolaisen ja suomalaisen opiskelijan asema ovat verrattavissa...
Tapasimme mäellä entisen kotipaikkakuntani ihmisiä (joista nuori väki
asuu kyllä jo täällä big cityssä) ja suunnitelmissa oli mennä
"yhdelle", kuten tapana on. Siis muut oman ikäiseni olivat pari vuotta
vanhempia ja olivat olleet monta vuotta vastaavassa vapputapaamisessa,
itse olin mukana toista vuotta. Messissä oli siis esim. hyvä kaverini R
ja entinen naapurini ja kesätyökaverini SS2, joka on kyllä maailman
kovin palkkaneuvottelija: minun tuijottaessani pöytäliinaa hän
neuvotteli meille palkankorotuksen tälle vuodelle kun olimme
kirjoittamassa työsopimuksia. Seurueen aikuiset olivat entinen
miespuolinen naapurini (kaksi hänän tytärtään ovat hieman minua
vanhempia, ja siis tietenkin he olivat mukana), hänen uusi vaimonsa ja
jotain heidän tuttaviaan. Oli kyllä huvittavaa ajatella että naapurin
pelottava poliisi-setä tarjoaa minulle siideriä (no, 15 vuotta
myöhemmin, mutta kuitenkin). Tytärten äiti on kyllä melkoinen persoona,
ja ei välttämättä positiivisessa mielessä: kuulin tänään että hän on
ostanut itselleen ylioppilaslakin vaikkei ole ylioppilas, kun perheellä
ja ystävilläkin kerran on...
Nämä yhdet (klo 18
jälkeen) vähän venyivät ja saavuin juhlapaikalle n.21.30... olimme
istuneet ja kun lähdin kävelemään juoma nousi todella päähäni. Niinpä
ensimmäinen tekoni oli kielisuudella naispuolista puolituttua MV:tä,
siis hänen ehdotuksestaan (humalassa kuulosti aivan luonnolliselta
ehdotukselta, vaikka ko. henkilö on tunnettu hmm, hieman
ärsyttävästä luonteenlaadustaan.) Tämä tapahtui siis eteisessä missä
oli ei edes puolituttu poika silminnäkijänä. Sisään päästyäni tervehdin
kaikkia ja olen ihan varma että kaikki huomasivat että olin kännissä
kuin käki. Muut olivat syöneet ilmeisesti jo tuntikausia sitten
ja pitkin päivää jatkunut sipsien mussuttelu varmisti, ettei
minullakaan ollut kauhea nälkä. Lämmitin kuitenkin paistinpannulla
soijapullia (hitto, ne maksoivat 4e, pakko tehdä!), vaikka en
välttämättä ollut hyvässä kuuman paistinpannun käsittelykunnossa.
Juttelin illan mittaa MV:n kanssa ja jossain vaiheessa selvisi että
muut välttelivät häntä. Koska olin itsekin humalassa hän vaikutti
mukavalta seuralta, mutta pääni hieman selvetessä ällistelin että mitä
yhteistä meillä muka on, siis kun juttelimme mutta en kyllä enää muista
yhtään että mitä. Kai jotain kännistä jorinaa.
Menimme
sitten lähiöpubiin PR:n ja juhlapaikan talon asukkaan kanssa ja
juttelimme leppoisia. Yhtäkkiä kello oli 2 (oikeasti, oli 4,5 h tuolla
ja en kyllä tajua mihin se aika katosi) ja lähdin viimeisellä bussilla
kotiin. Olin sikaväsynyt. Aamuksi suunniteltu piknik jäi väliin kun
heräsin siihen että suuni on rutikuiva kun olen joutunut hengittämään
sen kautta kun nokka oli tukossa, ja pian alkoi nuha. Onneksi se on jo
laantumassa.
Päivän piisi viittaa siihen kuinka olen maailman sotkuisin ihminen.
Esimerkki 1: Kaadoin sokeria 1,5 viikkoa sitten maahan ison kasan kun
sokeriastia kaatui. Kasa oli siinä monta päivää. Vihdoin kyllästyin
siihen ja kasasin sokerin pois- valitettavasti järjettömän harvinainen
siivouskohtaus osui keskelle yötä, joten en voinut imuroida loppuja.
Loppu sokeri on siis lattialla vieläkin.
Esimerkki2: Koska
kämpässäni ei ole keittiötä tiskejä kerääntyy pitkin huonettani.
(Tiskaus on toiseksi vihatuin kotityöni silityksen jälkeen). Kaadoin
sitten kaikki lilluvat nesteet yhteen kuppiin jotta saisin tiskit
yhteen kasaan muoviastiaan. Kuppi muhi sitten ainakin viikon pöydällä,
alkaen tuottaa viehettävää sinistä kasvustoa. Oli ihan kuin pääsiäinen
uudestaan: en kasvattanut rairuohoa mutta nyt lämmöllä silmäilin
kasvavaa sinistä pilkkua pöydällä. Viimein läikkä oli niin suuri, että
se alkoi haista. Seuraava vetoni? Kaataa se vihdoin pois? Ei, vaan
viedä kylppäriin "poissa silmistä, poissa mielestä" tekniikalla.
Vihdoin tänään sain sen kaadettua pois kun oli pakko viedä samalla
roskis joka haisi niin pahalta etten edes minä voinut olla sen kanssa
samassa tilassa.
Kämppäkaverihakemukset voi lähettää sähköpostiini.
Mutta siis, itse piisi...hitto, nyt alkoi kyllä risoa moinen
tekotaitteellinen nimi "Siirrän sokeriastiaa".. aargh. Vihaan
tuollaista "arjen pienistä huomioista symboliikkaa/söpöjä
yksityiskohtia"-tsydeemejä. Menenkin heti poistamaan bändin
kuuntelemieni bändien listalta MySpacesta. Olivatkin he aina hieman
liian stadilaisia, perkele.
Random-asioita:
-sain
tänään kerralla 5 ov (tai 8op).w00t! Kyllä. Laskin että jos saan noista
neljästä rästitentistä edes 2 kunnialla hoidettua (ja 3/4 on niitä
hieman helpompia kursseja) niin Kela ei ala ärjyä. Hehee, meitsi voi
vetää lonkkaa 4kk ja silti handlata tarpeeksi opintoviikkoja ettei Kela
suutu. Tulee kyllä niin sääli esim. AV:tä joka on koulussa 10h päivässä
vääntämässä töitä+ viikonloppuja ja hänen oli pakko mennä jopa
vapunpäivänä sinne tekemään harjoitustöitä. No, jos tulevaisuudessa
paljon ponnistelleet arkkitehdit osaisivat tehdä kattoja jotka eivät
romahda..vaikka kyllä AV huomauttaisi että ei ne arkkitehdit niitä
kantavuuksia laske vaan insinöörit. Kuitenkin, mulla on sen sijaan pari
luentoa viikossa ja kuitenkin kohtuu paljon lukuaikaa tenttiä
kohden(n.1kk) ja n. viikon lukemisella pääsee kyllä läpi. Tasan ei käy
onnen lahjat.
-Kirjoitan sellaista juttua nettiin (hahaa, T-
tiedän että kihiset uteliaisuudesta että mitä mutta joudut juottamaan
minulle kyllä aika paljon alkoholia kunnes suostun kertomaan mitä),
mutta viime aikoina olen ollut laiska. Sain sähköpostiini viestin,
jossa eräs tyyppi kirjoitti hyvin mairittelevin sanankääntein pitävänsä
jutustani(huomaa epämääräisyys termeissä- en anna mitään vihjeitä!)
niin paljon, että on tsekannut viimeiset 3 1/2 viikkoa saitin kahden tunnin välein päivityksen toiveessa.
Ei haittaa, vaikka liioittelua- silti egoahivelevää. Suora sitaatti
(copy/pastettu) " instantly became addicted so...please please please
please please update?" Hahaa, siitäs sait, äikänope, kun aina annoit
minulle aina 9 tai E:n- meitsin kirjoitukset saa ihmiset kerjäämään.
perjantai, 5. toukokuu 2006
Kommentit