Ultra Bra: Siirrän sokeriastiaa

Vappu tuli ja vappu meni. Suunnitelmia ilmaantui lopulta taas, itse asiassa pariinkin paikkaan olisin voinut mennä. Menin PR:n myötä eräinen lukioaikaisten puolituttujen luo, tai no, se oli suunnitelma. Aamu alkoi mukavasti siten että onnistuin missaamaan bussin, johon mihun olisi ehdottomasti pitänyt ehtiä. Paikassa jonne suunnitelmissa oli mennä oli nimittäin perinteenä tuoda/tehdä ruokaa ja halusin viedä ruuat (onko tuo jo virallinen muoto vain onko se edelleen ruoat?) etukäteen koska vietin päivän muualla. Isäntäväki oli lähdössä ajoissa boolikierrokselle ja eivät pystyneet odottomaan (bussin missattuani olin kyllä soittanut veljelleni, mutta hän ei voinut heittää minua: oli ollut baarissa illalla). PR oli sitten niin kiltti että jäi jälkeen venaamaan. En kyllä tiennyt mitä olisin tehnyt jos ei olisi suostunut: en olisi voinut raahata kassia koko päivää mukana.

Edellisenä iltana kokkailin johonkin yhteen(koska aloitin joskus puoli kymmenen). Kokeilin uutta reseptiä ja koska vieraat ihmiset tulisivat syömään sitä, piti tehdä ensin kokeiluversio. Perjantaina jo soittelin AV.lle että miten sellainen taikinapohja nypitään (rasva ja jauhot) mutta en saanut aikaiseksi tehtyä taikinaa ja lauantaina sitten ostin veljeni avovaimon kehotuksesta valmispiirakkataikinaa. Kyllä nykyaika on mukavaa.
Kuitenkin, koska olin uurastanut keittiössä halusin saada ruuat syötäväksikin (eikä lämpiytymään päiväksi muovikassissa) joten oli tosiaan mukava että PR odotti minua(joka siis oli juhlapaikalla jo edeltävänä päivänä). Sieltä suunnistin tapaamaan opiskelukaveriani, jonka kanssa(ja hänen kaveriensa) menimme ainejärjestömme "kännirundille", eli kiertämään lähiökapakoita. Tänä vuonna homma oli suunniteltu hyvin, 4 tuntiin sisältyi vain kaksi kapakkaa ja Ruissalon ranta, sillä kun 120 ihmistä purkaantuu baariin viimeisten saadessa juomansa yleensä pitää jo lähteä. (Olin ensimmäisenä vuonna tutustumisviikolla vastaavassa tapahtumassa. Ah, silloin vielä elättelin ajatusta sosiaalisen suhdeverkoston luomisesta. Nyt vain könötän kotona ja puhun tiedekunnassa viidelle ihmiselle. No okei, ehkä enemmälle mutta selleen aktiivisemmin tulee pidettyä kontakstia aika harvaan. Tunnen välillä olevani täysin eri planeetalta opiskelutovereideni kanssa. Oh, I'm so special.)

Kierros päättyi siihen kun meidät vietiin keskustaan lakitukseen. Puhe herätti hieman kummastusta sillä puhuja X vaati opintotukeen korotusta(hyvä, hyvä) kun kerran kehitysmaa-apuunkin rahaa laitetaan. Niin, sudanilaisen pakolaisen ja suomalaisen opiskelijan asema ovat verrattavissa...
Tapasimme mäellä entisen kotipaikkakuntani ihmisiä (joista nuori väki asuu kyllä jo täällä big cityssä) ja suunnitelmissa oli mennä "yhdelle", kuten tapana on. Siis muut oman ikäiseni olivat pari vuotta vanhempia ja olivat olleet monta vuotta vastaavassa vapputapaamisessa, itse olin mukana toista vuotta. Messissä oli siis esim. hyvä kaverini R ja entinen naapurini ja kesätyökaverini SS2, joka on kyllä maailman kovin palkkaneuvottelija: minun tuijottaessani pöytäliinaa hän neuvotteli meille palkankorotuksen tälle vuodelle kun olimme kirjoittamassa työsopimuksia. Seurueen aikuiset olivat entinen miespuolinen naapurini (kaksi hänän tytärtään ovat hieman minua vanhempia, ja siis tietenkin he olivat mukana), hänen uusi vaimonsa ja jotain heidän tuttaviaan. Oli kyllä huvittavaa ajatella että naapurin pelottava poliisi-setä tarjoaa minulle siideriä (no, 15 vuotta myöhemmin, mutta kuitenkin). Tytärten äiti on kyllä melkoinen persoona, ja ei välttämättä positiivisessa mielessä: kuulin tänään että hän on ostanut itselleen ylioppilaslakin vaikkei ole ylioppilas, kun perheellä ja ystävilläkin kerran on...
 
Nämä yhdet (klo 18 jälkeen) vähän venyivät ja saavuin juhlapaikalle n.21.30... olimme istuneet ja kun lähdin kävelemään juoma nousi todella päähäni. Niinpä ensimmäinen tekoni oli kielisuudella naispuolista puolituttua MV:tä, siis hänen ehdotuksestaan (humalassa kuulosti aivan luonnolliselta ehdotukselta, vaikka ko. henkilö on tunnettu hmm, hieman  ärsyttävästä luonteenlaadustaan.) Tämä tapahtui siis eteisessä missä oli ei edes puolituttu poika silminnäkijänä. Sisään päästyäni tervehdin kaikkia ja olen ihan varma että kaikki huomasivat että olin kännissä kuin käki.  Muut olivat syöneet ilmeisesti jo tuntikausia sitten ja pitkin päivää jatkunut sipsien mussuttelu varmisti, ettei minullakaan ollut kauhea nälkä. Lämmitin kuitenkin paistinpannulla soijapullia (hitto, ne maksoivat 4e, pakko tehdä!), vaikka en välttämättä ollut hyvässä kuuman paistinpannun käsittelykunnossa. Juttelin illan mittaa MV:n kanssa ja jossain vaiheessa selvisi että muut välttelivät häntä. Koska olin itsekin humalassa hän vaikutti mukavalta seuralta, mutta pääni hieman selvetessä ällistelin että mitä yhteistä meillä muka on, siis kun juttelimme mutta en kyllä enää muista yhtään että mitä. Kai jotain kännistä jorinaa.

Menimme sitten lähiöpubiin PR:n ja juhlapaikan talon asukkaan kanssa ja juttelimme leppoisia. Yhtäkkiä kello oli 2 (oikeasti, oli 4,5 h tuolla ja en kyllä tajua mihin se aika katosi) ja lähdin viimeisellä bussilla kotiin. Olin sikaväsynyt. Aamuksi suunniteltu piknik jäi väliin kun heräsin siihen että suuni on rutikuiva kun olen joutunut hengittämään sen kautta kun nokka oli tukossa, ja pian alkoi nuha. Onneksi se on jo laantumassa.

Päivän piisi viittaa siihen kuinka olen maailman sotkuisin ihminen.
Esimerkki 1: Kaadoin sokeria 1,5 viikkoa sitten maahan ison kasan kun sokeriastia kaatui. Kasa oli siinä monta päivää. Vihdoin kyllästyin siihen ja kasasin sokerin pois- valitettavasti järjettömän harvinainen siivouskohtaus osui keskelle yötä, joten en voinut imuroida loppuja. Loppu sokeri on siis lattialla vieläkin.

Esimerkki2: Koska kämpässäni ei ole keittiötä tiskejä kerääntyy pitkin huonettani. (Tiskaus on toiseksi vihatuin kotityöni silityksen jälkeen). Kaadoin sitten kaikki lilluvat nesteet yhteen kuppiin jotta saisin tiskit yhteen kasaan muoviastiaan. Kuppi muhi sitten ainakin viikon pöydällä, alkaen tuottaa viehettävää sinistä kasvustoa. Oli ihan kuin pääsiäinen uudestaan: en kasvattanut rairuohoa mutta nyt lämmöllä silmäilin kasvavaa sinistä pilkkua pöydällä. Viimein läikkä oli niin suuri, että se alkoi haista. Seuraava vetoni? Kaataa se vihdoin pois? Ei, vaan viedä kylppäriin "poissa silmistä, poissa mielestä" tekniikalla. Vihdoin tänään sain sen kaadettua pois kun oli pakko viedä samalla roskis joka haisi niin pahalta etten edes minä voinut olla sen kanssa samassa tilassa.

Kämppäkaverihakemukset voi lähettää sähköpostiini.

Mutta siis, itse piisi...hitto, nyt alkoi kyllä risoa moinen tekotaitteellinen nimi "Siirrän sokeriastiaa".. aargh. Vihaan tuollaista "arjen pienistä huomioista symboliikkaa/söpöjä yksityiskohtia"-tsydeemejä. Menenkin heti poistamaan bändin kuuntelemieni bändien listalta MySpacesta. Olivatkin he aina hieman liian stadilaisia, perkele.

Random-asioita:

-sain tänään kerralla 5 ov (tai 8op).w00t! Kyllä. Laskin että jos saan noista neljästä rästitentistä edes 2 kunnialla hoidettua (ja 3/4 on niitä hieman helpompia kursseja) niin Kela ei ala ärjyä. Hehee, meitsi voi vetää lonkkaa 4kk ja silti handlata tarpeeksi opintoviikkoja ettei Kela suutu. Tulee kyllä niin sääli esim. AV:tä joka on koulussa 10h päivässä vääntämässä töitä+ viikonloppuja ja hänen oli pakko mennä jopa vapunpäivänä sinne tekemään harjoitustöitä. No, jos tulevaisuudessa paljon ponnistelleet arkkitehdit osaisivat tehdä kattoja jotka eivät romahda..vaikka kyllä AV huomauttaisi että ei ne arkkitehdit niitä kantavuuksia laske vaan insinöörit. Kuitenkin, mulla on sen sijaan pari luentoa viikossa ja kuitenkin kohtuu paljon lukuaikaa tenttiä kohden(n.1kk) ja n. viikon lukemisella pääsee kyllä läpi. Tasan ei käy onnen lahjat.

-Kirjoitan sellaista juttua nettiin (hahaa, T- tiedän että kihiset uteliaisuudesta että mitä mutta joudut juottamaan minulle kyllä aika paljon alkoholia kunnes suostun kertomaan mitä), mutta viime aikoina olen ollut laiska. Sain sähköpostiini viestin, jossa eräs tyyppi kirjoitti hyvin mairittelevin sanankääntein pitävänsä jutustani(huomaa epämääräisyys termeissä- en anna mitään vihjeitä!) niin paljon, että on tsekannut viimeiset 3 1/2 viikkoa saitin kahden tunnin välein päivityksen toiveessa. Ei haittaa, vaikka liioittelua- silti egoahivelevää. Suora sitaatti (copy/pastettu) " instantly became addicted so...please please please please please update?" Hahaa, siitäs sait, äikänope, kun aina annoit minulle aina 9 tai E:n- meitsin kirjoitukset saa ihmiset kerjäämään.