Morrissey: Dear God please help me

Kesätyöt. Sitä samaa mansikanmyymistä kuin neljä edellistäkin vuotta. Olen kyllä kehittänyt ilahduttavan asiakaspalveluasenteen, sellaisen että ei sitä asiakasta tarvitse kuunnella, hymyilee vaan kaikkeen mitä se sanoo, ja itse pitää puhumisen minimissä. Siten jaksaa 12 päivässä. Ei kyllä varmaan tiennyt hyvää, että jo ensimmäisinä päivinä oli sellaiset "painu sinäkin nyt vittuun siitä"-asenne jokaista potentiaalista asiakasta kohtaan. Asia koheni kuin yhtä aikaa alkoi olla kaksi myyjää ja oli seuraa. Mutta siis, ihmiset olivat juuri sellaisia kuin aina ennenkin. Kehittelimme tylsinä hetkinä teoriaa, mitä eri tyyppejä mansikkatiskin asiakaspuolelta löytyy. Tuloksena olivat mm. "minä tiedän kaikesta enemmän kuin sinä", jähnäilijä, tiedemies(mansikoiden ostosta tehty rakettitiedettä, johon kuluu aikaa, aikaa ja kielenkantoja), ohilipuja(tulee sen verran tiskin luokse, että pakko nousta tuolilta seisomaan, mutta kun sen tekee, laittaa vauhtia ja lähtee pois). Lisäksi oli tyypillisiä yksinäisiä vanhuksia, jotka kaipasivat juttuseuraa, ukkoja (45+) jotka iskivät silmää ja kinusivat alennusta (YÖK), yleisiä sekopäitä. Meillä kävi mm. mies joka sanoi olevansa Zidedine Zidanen isä (koska oli ollut "niillä seuduilla" oikeaan aikaan) ja mies, joka tuli sanomaan mulle että "Nuo tuolla on huumeveikkoja". Olin selleen "Ahaa..". Mies jatkoi, että että hänen pitää varoa niitä, koska hänkin on saanut useita tappouhkauksia. Niin että joo, mitäs siihen sitten vastaa? "No, toivottavasti eivat nappaa sua" ?

Ehdottomasti paras pommi tuli tänään. Työt loppuivat jo melkein viikko sitten,  mutta pomo soitti  tänään.  Alkoi puhua  jostain risteilystä, että olivat viimeisenä työpäivänä puhuneet (ja jos hänen  sanojaan uskoisi, jo melkein sopineet) työkaverini (ja muutenkin kaverini)  kanssa että MENEMME KAIKKI KOLME RISTEILYLLE.  Pomo sitten selitti innoissaan mahdollisesta aikataulusta jne kun minulle kohosi kauhun puna (tai pikemminkin valkeus) kasvoille. Miten hän asian selvitti minulle, siis miten tästä risteilystä oli "sovittu", tuli selväksi että kaverini oli vain heittänyt läppää tyyliin "kaikilla työpaikoilla on pikkujouluristeily, sunkin pitäisi kustantaa meille sellainen" ja sitten kaverini oli uppoutunut vitsiinsä kun pomo oli ottanut sen todesta. Nyt pomo siis soitti mulle innoissaan että koskas lähdetään. Jooh.

Taustaa: pomo on 53 v, yksinäinen, maalla asuva poikamies joka ei koskaan tee mitään ja jolla ei juuri ole edes ystäviä, ja joka ei koskaan tee mitään, vaan asuu äitinsä kanssa. Olen ollut kesätöissä sillä 5 vuotta, joten en nyt voi juuri nauraa päin naamaa että 'en todellakaan tule'. Miten sanoo yksinäiselle ihmiselle joka on innoissaan että kerrankin joku haluaa hänen seuraansa, että "se oli vitsi, ei me nyt oikeesti sun kanssa mihinkään risteilylle mennä". Oikeasti ihan vitun julmaa loppujen lopuksi mun mielestä toi pilakin, mutta siis uskon kyllä että se oli vain tilanne joka ryöstäytyi käsistä. Mutta siis, en todellakaan aio mennä mihinkään risteilylle, tietenkään, mutta siis asian kertominen pomolle onkin toinen juttu. Eniten vituttaa että en itse saanut itseäni tuohon liemeen, vaan se keitettiin mun puolesta. Asian huippuna tietysti on että kaverini oli vältellyt jyrkän "ei":n sanomista ja sanonut että "katsotaan mitä X(minä) sanoo". Eli siis pomoni luulee että kaverini haluaisi sinne, mutta vain jos mäkin tulen. Nyt kun me ei mennä (kaverini ei halua tietenkään sinne yhtään enempää kuin minäkään), vaikuttaa siltä, että minä olen se pahin joka torpedoi heidän suunnitelmansa. Jooh. Että näin.

Mutta siis, jos joku muu kertoisi tollaisen jutun nauraisin katketakseni, koska onhan nyt todella surkuhupaisa tarina, sillä ei tuollaista oikeasti tapahdu. Siis oikeasti, ei tuollaista tapahdu kuin jossain farsseissa jossa joku uppoutuu syvemmälle ja syvemmälle sotkuunsa.

Olen ehkä hieman ihastunut. Hän on n. viisikymppinen, todennäköisesti homoseksuaali mies, joka kannattaa väkivaltaa eläinkokeiden tekijöitä kohtaan, ja on ollut rasismisyytösten kohteena. Hänen nimensä on Steven. Näin hänet ensimmäisen kerran n. kuukausi, 6 viikkoa sitten. Kyseessä ei ollut ihastuminen ensisilmäyksellä, vaikka toki panin hänet merkille. Lopullisesti hän voitti minut puolelleen kappaleellaan "You have killed me".

Niin siis, jos joku on varustettu keskimääräistä hitaimmilla hoksottimilla, tai on tietämätön populaarimusiikista, niin paljastettakoon, että kyseessä on nyt siis platoninen musiikillinen ihastus Morrisseyn uusinpaan soololevyyn. Veljeni jostain syystä omisti kaksi kappaletta ko. levyä, ja lahjoitti minulle toisen niistä. Kun parin päivän päästä laitoin levyn soittimeeni, eikä se sieltä ole juuri sen jälkeen poistunut (vaikka kyllä rehellisyyden nimissä juuri nyt kuuntelen surkea-äänenlaatuista versiota Metallican "Master of Puppet":sta). Tuo päivän piisi on älyttömän kaunis, ja nimeltään mitä sopivin pomo/risteily sotkuuni. Itse kappale taitaa kertoa homoseksuaalisuuden ja uskonnon ristipaineesta, mutta soveltunee myös "mitä tehdä kun ei halua keski-ikäisen pomonsa kanssa risteilylle"-tilanteeseen. Käytännössä nuohan ovat lähes sama asia. Tai jotain sinne päin, jos dadaa saa harrastaa.

Olin pussikaljalla pari kertaa, yhtenä lauantaina L:n ja toisena AK:n kanssa.  Oli mukava nähdä molempia, kun en ole vähään aikaan kumpaakaan nähnyt. AK muuttaa takaisin Turkuun, mikä on oikein kivaa. Oli kyllä hurjaa olla jokirannassa kun lehdet olivat ihan keltaiset kuivuuden takia, ihan kuin olisi syksy. Itse asiassa se oli hieman masentavaa. L:n kanssa olimme samaa mieltä että sellaiset ikkunat pitäisi potkaista sisään, jossa mainostetaan syksyn tuloa jollain "Paluu ihanaan arkeen" teksteillä. *Väristys*

Aloitin toimistosiivouksen viime viikolla. Oli ihan sikana paineita, kun kyseessä veljeni kihlatun toimisto, eli pakko tehdä hyvää työtä. Olin siellä jotain viisi tuntia, kun budjetoitu aika jotain 3. Ja kun lopuksi sain valmiiksi, kastelin kukat ja kahdesta ruukusta vesi tuli läpi niin että alla oleva lautanen alkoi tulvia.. Toinen oli jollain kaltevalla tasolla ja vesi valumassa hyvää vauhtia sähkölaitteita kohti. Sain ne ajoissa kiinni, mutta veden kokoamissa meni ylimääräinen 20 minuuttia. Oikeasti, tuo oli taas noita "ei kenellekään muulle käy näin"-tilanteita. Mutta mikäs tässä, muita viihdyttämässä.