Morrissey: Dear God please help me
Kesätyöt. Sitä samaa mansikanmyymistä kuin neljä edellistäkin vuotta.
Olen kyllä kehittänyt ilahduttavan asiakaspalveluasenteen, sellaisen
että ei sitä asiakasta tarvitse kuunnella, hymyilee vaan kaikkeen mitä
se sanoo, ja itse pitää puhumisen minimissä. Siten jaksaa 12 päivässä.
Ei kyllä varmaan tiennyt hyvää, että jo ensimmäisinä päivinä oli
sellaiset "painu sinäkin nyt vittuun siitä"-asenne jokaista
potentiaalista asiakasta kohtaan. Asia koheni kuin yhtä aikaa alkoi
olla kaksi myyjää ja oli seuraa. Mutta siis, ihmiset olivat juuri
sellaisia kuin aina ennenkin. Kehittelimme tylsinä hetkinä teoriaa,
mitä eri tyyppejä mansikkatiskin asiakaspuolelta löytyy. Tuloksena
olivat mm. "minä tiedän kaikesta enemmän kuin sinä", jähnäilijä,
tiedemies(mansikoiden ostosta tehty rakettitiedettä, johon kuluu aikaa,
aikaa ja kielenkantoja), ohilipuja(tulee sen verran tiskin luokse, että
pakko nousta tuolilta seisomaan, mutta kun sen tekee, laittaa vauhtia
ja lähtee pois). Lisäksi oli tyypillisiä yksinäisiä vanhuksia, jotka
kaipasivat juttuseuraa, ukkoja (45+) jotka iskivät silmää ja kinusivat
alennusta (YÖK), yleisiä sekopäitä. Meillä kävi mm. mies joka sanoi
olevansa Zidedine Zidanen isä (koska oli ollut "niillä seuduilla"
oikeaan aikaan) ja mies, joka tuli sanomaan mulle että "Nuo tuolla on
huumeveikkoja". Olin selleen "Ahaa..". Mies jatkoi, että että hänen
pitää varoa niitä, koska hänkin on saanut useita tappouhkauksia. Niin
että joo, mitäs siihen sitten vastaa? "No, toivottavasti eivat nappaa
sua" ?
Ehdottomasti paras pommi tuli tänään. Työt loppuivat jo melkein viikko
sitten, mutta pomo soitti tänään. Alkoi puhua
jostain risteilystä, että olivat viimeisenä työpäivänä puhuneet (ja jos
hänen sanojaan uskoisi, jo melkein sopineet) työkaverini (ja
muutenkin kaverini) kanssa että MENEMME KAIKKI KOLME
RISTEILYLLE. Pomo sitten selitti innoissaan mahdollisesta
aikataulusta jne kun minulle kohosi kauhun puna (tai pikemminkin
valkeus) kasvoille. Miten hän asian selvitti minulle, siis miten tästä
risteilystä oli "sovittu", tuli selväksi että kaverini oli vain
heittänyt läppää tyyliin "kaikilla työpaikoilla on pikkujouluristeily,
sunkin pitäisi kustantaa meille sellainen" ja sitten kaverini oli
uppoutunut vitsiinsä kun pomo oli ottanut sen todesta. Nyt pomo siis
soitti mulle innoissaan että koskas lähdetään. Jooh.
Taustaa: pomo on 53 v, yksinäinen, maalla asuva poikamies joka ei
koskaan tee mitään ja jolla ei juuri ole edes ystäviä, ja joka ei
koskaan tee mitään, vaan asuu äitinsä kanssa. Olen ollut kesätöissä
sillä 5 vuotta, joten en nyt voi juuri nauraa päin naamaa että 'en
todellakaan tule'. Miten sanoo yksinäiselle ihmiselle joka on
innoissaan että kerrankin joku haluaa hänen seuraansa, että "se oli
vitsi, ei me nyt oikeesti sun kanssa mihinkään risteilylle mennä".
Oikeasti ihan vitun julmaa loppujen lopuksi mun mielestä toi pilakin,
mutta siis uskon kyllä että se oli vain tilanne joka ryöstäytyi
käsistä. Mutta siis, en todellakaan aio mennä mihinkään risteilylle,
tietenkään, mutta siis asian kertominen pomolle onkin toinen juttu.
Eniten vituttaa että en itse saanut itseäni tuohon liemeen, vaan se
keitettiin mun puolesta. Asian huippuna tietysti on että kaverini oli
vältellyt jyrkän "ei":n sanomista ja sanonut että "katsotaan mitä
X(minä) sanoo". Eli siis pomoni luulee että kaverini haluaisi sinne,
mutta vain jos mäkin tulen. Nyt kun me ei mennä (kaverini ei halua
tietenkään sinne yhtään enempää kuin minäkään), vaikuttaa siltä, että
minä olen se pahin joka torpedoi heidän suunnitelmansa. Jooh. Että näin.
Mutta siis, jos joku muu kertoisi tollaisen jutun nauraisin katketakseni, koska onhan nyt todella surkuhupaisa tarina, sillä ei tuollaista oikeasti tapahdu. Siis oikeasti, ei tuollaista tapahdu kuin jossain farsseissa jossa joku uppoutuu syvemmälle ja syvemmälle sotkuunsa.
Olen ehkä hieman ihastunut. Hän on n. viisikymppinen, todennäköisesti
homoseksuaali mies, joka kannattaa väkivaltaa eläinkokeiden tekijöitä
kohtaan, ja on ollut rasismisyytösten kohteena. Hänen nimensä on
Steven. Näin hänet ensimmäisen kerran n. kuukausi, 6 viikkoa sitten.
Kyseessä ei ollut ihastuminen ensisilmäyksellä, vaikka toki panin hänet
merkille. Lopullisesti hän voitti minut puolelleen kappaleellaan "You
have killed me".
Niin siis, jos joku on varustettu keskimääräistä hitaimmilla
hoksottimilla, tai on tietämätön populaarimusiikista, niin
paljastettakoon, että kyseessä on nyt siis platoninen musiikillinen
ihastus Morrisseyn uusinpaan soololevyyn. Veljeni jostain syystä omisti
kaksi kappaletta ko. levyä, ja lahjoitti minulle toisen niistä. Kun
parin päivän päästä laitoin levyn soittimeeni, eikä se sieltä ole juuri
sen jälkeen poistunut (vaikka kyllä rehellisyyden nimissä juuri nyt
kuuntelen surkea-äänenlaatuista versiota Metallican "Master of
Puppet":sta). Tuo päivän piisi on älyttömän kaunis, ja nimeltään mitä
sopivin pomo/risteily sotkuuni. Itse kappale taitaa kertoa
homoseksuaalisuuden ja uskonnon ristipaineesta, mutta soveltunee myös
"mitä tehdä kun ei halua keski-ikäisen pomonsa kanssa
risteilylle"-tilanteeseen. Käytännössä nuohan ovat lähes sama asia. Tai
jotain sinne päin, jos dadaa saa harrastaa.
Olin pussikaljalla pari kertaa, yhtenä lauantaina L:n ja toisena AK:n
kanssa. Oli mukava nähdä molempia, kun en ole vähään aikaan
kumpaakaan nähnyt. AK muuttaa takaisin Turkuun, mikä on oikein kivaa.
Oli kyllä hurjaa olla jokirannassa kun lehdet olivat ihan keltaiset
kuivuuden takia, ihan kuin olisi syksy. Itse asiassa se oli hieman
masentavaa. L:n kanssa olimme samaa mieltä että sellaiset ikkunat
pitäisi potkaista sisään, jossa mainostetaan syksyn tuloa jollain
"Paluu ihanaan arkeen" teksteillä. *Väristys*
Aloitin toimistosiivouksen viime viikolla. Oli ihan sikana paineita,
kun kyseessä veljeni kihlatun toimisto, eli pakko tehdä hyvää työtä.
Olin siellä jotain viisi tuntia, kun budjetoitu aika jotain 3. Ja kun
lopuksi sain valmiiksi, kastelin kukat ja kahdesta ruukusta vesi tuli
läpi niin että alla oleva lautanen alkoi tulvia.. Toinen oli jollain
kaltevalla tasolla ja vesi valumassa hyvää vauhtia sähkölaitteita
kohti. Sain ne ajoissa kiinni, mutta veden kokoamissa meni ylimääräinen
20 minuuttia. Oikeasti, tuo oli taas noita "ei kenellekään muulle käy
näin"-tilanteita. Mutta mikäs tässä, muita viihdyttämässä.
sunnuntai, 13. elokuu 2006
Kommentit